TPS-pakki palasi kuilun partaalta: ”Oli pakko unohtaa jääkiekko kokonaan”

Keskiviikon TUTO-JYP Akatemia ottelussa nähtiin yksi poikkeuksellistakin tyytyväisempi kiekkoilija.

Puolustaja Markus Palmrothille ottelu oli paljon enemmän kuin yksi runkosarjan keskiviikkoinen peruspeli. Se symboloi nimittäin samalla lähes puoli vuotta kestäneen painajaisen päättymistä.

SuomiKiekko-sivusto tapasi silminnähden helpottuneen TPS-kasvatin.

– Oikein hyvin mielin palasin kyllä jäälle. Intoa tuntui olevan kuin pikkupojalla. Vaikkei huippusuoritus vielä ollutkaan, kaiken koetun jälkeen on kyllä upea päästä pelaamisen makuun.

Pelaamisen makuun pääsy sujuikin yllättävän hyvin. Peruspeliä pelannut 23-vuotias turkulainen paransi illan mittaan myös omaa tekemistään.

– Alussa tuntui, että kaikki vastustajat ovat todella lennokkaalla jalalla. Kun sai kiekon, piti vielä vähän miettiä, mihin suuntaan sitä pitäisikään lähteä. Siitä se kuitenkin lähti rullaamaan, Palmroth naureskeli.

Kun kaikki musteni

Palataan hetkeksi viime kauteen. Se oli monessakin mielessä TPS-pakille loistava. Peliaika kasvoi isoksi ja Palmroth nousi kuin varkain alakerran yhdeksi kulmakivistä.

Peli kulki ja tekeminen tuntui vakuuttavalta. Palmroth nautti silminnähden pelistään, mikä heijastui myös tekemiseen tasoon. Nuori kiekkoilija oli TPS:n alakerran harvoja valopilkkuja.

Kauden päätteeksi kaikki kuitenkin sammui.

– Siinä kyllä tiputtiin syviin vesiin. Oli todella kova paikka, kun lääkäri kertoi, että pystyn kävelemään päivässä sen 20 minuuttia. Se oli todella kova pudotus.

– Jalat olivat koko ajan krampissa, kun kroppa sanoi itsensä yhtäkkiä irti. Ensimmäiset kuukaudet nukuin 13 tuntia yössä ja vain lepäsin. Siinä tuli totaalinen sippaus, Palmroth muisteli.

Krooninen väsymysoireyhtymä vaati veronsa, kun kaikki tekeminen meni uusiksi. Puolustaja joutui aloittamaan elämän peruspalikoiden rakentamisen täysin tyhjästä.

– Oli pakko unohtaa kiekko hetkeksi kokonaan. Piti vain keskittyä siihen, että saa edes normaalin elämän kulkemaan.

Joululahja parhaasta päästä

Sairauden luonteeseen kuuluu se, ettei parantumista voi juuri nopeuttaa. Palmroth kertoi syksyn olleen todellista vuoristorataa – seinät kaatuivatkin useasti päälle syksyn pimeinä hetkinä.

– Takapakkeja tuli useampaan paikkaan. Marraskuussa kaikki näytti todella vaikealta ja kaukaiselta ja puhuimme jo, että kausi olisi todennäköisesti kokonaan ohi.

Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui. Kipu lähti yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin.

– Joulukuussa se yhtäkkiä kuitenkin parani. Huomasin, että kivut olivat poissa ja pystyin harjoittelemaan ilman kipua. Se oli hieno hetki, Palmroth muistelee muikea virne kasvoillaan.

Haastattelussa ei voi olla huomaamatta puolustajan leveää hymyä. Vanha klisee pelien huumasta pitää tässä tapauksessa enemmän kuin paikkansa.

– Ei voi olla kyllä onnellisempi. Sitä arvostaa nyt enemmän pieniä juttuja. Jo pelkkä treenaaminen ja pelaaminen on upeaa.

Vaikka joulukuussa miehen kunto oli vielä heikko, on pelivire löytymässä yllättävänkin vaivattomasti. Jo kaksi viikkoa TPS:n mukana treenannut Palmroth asettaa tavoitteet korkealle.

– Nälkä kasvaa syödessä. Paljon on työtä edessä vielä, mutta tarkoitus on saada pelipaikka taas TPS:stä, loppuviikon Kupittaalla vetävä turkulainen päätti.

Ilari Isotalo (@IlariIsotalo), Turku