Kolumni: Suomalaisten miehittämä Anaheim tuo aihetta hymyyn – nyt ja jatkossa

Anaheim Ducks voitti Stanley Cupin kesällä 2007. Hieno taival päättyi tyylikkäällä tavalla. Oli kehissä Scott Niedermayer, Chris Pronger, Andy McDonald, Jean-Sebastian Giguere, Teemu Selänne ja niin edelleen.

Ducksin joukkue oli sillä kaudella mahtava. Materiaali oli todella leveä ja roolipelaajia riitti. Oli luonnetta, nopeutta, taitoa ja kokemusta.

Mukana olivat nuoret Corey Perry ja Ryan Getzlaf, jotka tahkosivat vielä pienemmässä roolissa. Siinä edessä maaleja sylkivät luetellut McDonald ja Selänne.

Chris Kunitz, Samuel Påhlsson ja Dustin Penner vielä lisättynä.

Mutta niin vain on se runko kadonnut. Vain yksi kokeneemmasta kaartista on jäljellä. Selänne.

Tai oikeastaan kaksi. Nyt kun legendaarinen puolustaja Niedermayer antaa oppeja Ducksin puolustajille apuvalmentajana.

Anaheim on kokenut hiljalleen todellista muodonmuutosta. Ja se on yhä kesken.

Tähtipelaajien Getzlafin, Perryn, Selänteen ja Bobby Ryanin takana uusi runko on rakentunut pala palalta.

****

Ducksin menestys on ollut hyvin vaihtelevaa viime vuosina. On tullut eteen huonoja syksyjä, jolloin matka pudotuspeleihin on kasvanut liian pitkäksi. On katkennut taival jo ajoissa pudotuspelien puolella ja niin edelleen.

Mutta.

Kaiken keskellä seura on varannut erittäin fiksusti. Välillä sille on käynyt hirveä tuuri, mutta toisaalta se on saanut napattua monta hyvinkin lupaavaa timanttia talliinsa.

Se uusi runko, mistä jo mainitsin, luetellaan seuraavaksi.

Ensin ne pienet tuurilla saadut tapaukset.

Cam Fowler – Kesän 2010 varaustilaisuudessa kiekollista puolustajaa veikkailtiin vahvasti aivan niiden ensimmäisten varausten joukkoon. Mutta jotain tapahtui. Fowler valui ja valui ja valui aina Ducksin vuorolle numero 12 asti. Mikä jackpot.

21-vuotias jenkkipuolustaja iski jo tulokaskaudellaan NHL:ssä 40 pistettä. Se oli osoitus siitä, että taitoa tällä veljellä on. Fowler on hyvin liikkuva, älykäs ja nimenomaan taitava puolustaja, joka on kehittynyt pienin askelin kokonaisuuden puolella. Ja muistetaan, että ikää on tosiaan vasta se 21.

Fowler on Anaheimin puolustuksen tukipilari vielä yli kymmenen vuoden ajan. Helpostikin.

Emerson Etem. Kaliforniassa syntynyt ja siellä kiekkouransa aloittanut jenkkihyökkääjä oli pieni kysymysmerkki samaisessa varaustilaisuudessa, mistä Ducks sai riveihinsä puolustaja Fowlerin. Nyt tänä päivänä Anaheimin officen puolella voidaan sytyttää sikari ja muistella mairealla hymyllä kyseisen vuoden draft-tilaisuutta. Jackpot oli valtava.

Etem iski viime kaudella WHL-liigassa 65 ottelussa tehot 61+46=107. Siis 61 maalia. Tällä kaudella vuorossa on ollut nousu NHL:n puolelle. Ensin Etem lyötiin nelosketjun laitaan, mutta nyt hän on ykkösketjussa Getzlafin ja Perryn vierellä. Eikä häntä sieltä hevillä tiputeta.

Etem on loistava pelaaja. Erittäin energinen, todella nopea, taitava ja ratkaisuhalukas. Hän osaa lukea peliä, pystyy vastaamaan fyysiseen haasteeseen, eikä katoa myöskään tiukoissa paikoissa valokeilasta. Jos Fowler on tulevaisuuden puolustuksen tukijalka, on Etemistä tulossa nopealla tahdilla hyökkäyksen yksi todellinen kilpahevonen.

Mutta eivät ne Ducksin lupaukset tähän lopu. Taustalla ovat vielä lupaavat ruotsalaishyökkääjät Rickard Rakell, William Karlsson, Max Friberg, härkämäinen kanadalaislaituri Devante Smith-Pelly ja vielä nuorempaan kaartiin lukeutuva Kyle Palmieri. Puolustajien lupauslistaa unohtamatta.

Fowler, Sami Vatanen ja Hampus Lindholm. Maalivahtiosastolla vielä erittäin lupaava jenkki John Gibson.

Noin. Siitä passaa sitä uutta runkoa kasata.

****

Yksi tärkeimmistä asioista Ducksin kannalta on se, että nyt ailahtelevuus ja aneemisuus ovat katoamassa ja kadonneet edustusjoukkueen puolelta. Viime keväänä päävalmentajan paikalle siirtynyt väriläiskä Bruce Boudreau on tuonut tekemiseen rentoutta ja tuoreutta. Se näkyy peli-ilmeessä valtavalla tavalla.

Ducksin pelit ovat jatkuvasti viihdyttäviä. Joukkue puolustaa hyvin, hyökkää nopeasti vastaan ja käyttää sen taitokapasiteettia hyväkseen.

Eikä ole sattumaa, että suomalaissentteri Saku Koivu pelaa tällä hetkellä erittäin hyvää kiekkoa. Rooli ei ole liian iso, vaan sopiva. Ja sama juttu Selänteen kohdalla. Hän on illasta toiseen oma itsensä. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pelata omilla vahvuuksilla.

42-vuotiaana Selänne on edelleen aivan liigan kärkipelaajia hyökkäyspäässä. Siitä voidaan kiittää pitkälti myös uutta päävalmentajaa.

Boudreau on saanut palikat kuntoon. Washington Capitalsissa Aleksandr Ovechkinin liekkeihin saaneen päävalmentajan tuoma sopivan hyökkäävä ilme sopii mainiosti ankkalaumalle.

Kauden 2006-2007 mestaruusjoukkueessa oli luonnetta, nopeutta, taitoa ja kokemusta. Sitä on tässäkin joukkueessa.

Olisi hurjaa ennustaa Ducksia mukaan kesän Stanley Cup -finaalitaistoihin, varsinkin kun läntinen konferenssi on erittäin kovatasoinen. Mutta miksi ei?

Joukkueella on kaksi erittäin hyvää maalivahtia, leveyttä puolustuksessa, kokemusta, nopeutta ja taitoa hyökkäyksessä.

Ankkojen ympärillä on kysymysmerkkejä, mutta joukkueella on mainiosti venymiskykyä. Ja nykyinen runko on pelannut vahvasti aina juuri kevään puolella.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei Anaheimin pelejä tarvitse katsoa pelkästään suomalaisten takia. Koko joukkueen peli on sellaista, minkä parissa ei tarvitse nukahtaa yön myöhäisillä tunneilla.

Se pelaaminen tuo aihetta hymyyn. Ja siinä on mukava myös esimerkiksi Vatasen päästä mukaan NHL-ympyröihin.

Huominen päivä näyttää Orange countyssä hyvältä. Nyt ja jatkossa.

Ilari Savonen (@ilarisavonen)

Pysy mukana NHL:n kulussa! Seuraa Twitterissä käyttäjiä @ilarisavonen ja @ilariisotalo sekä hastagia #änäri.