NHL:ssä kovinta kädenvääntöä on alkukaudesta käyty kulisseissa siitä, kuuluvatko tappelut jääkiekkoon vai eivät? Tätä keskustelua tuntuu olevan monien laji-ihmisten vaikea käydä puolueettomasti, ilman tunteita.

Reilu viikko takaperin lähti mopo jälleen käsistä. Philadelphia oli häviöllä Washingtonille lukemin 0-7, kun joukkueen maalivahti Ray Emery päätti luistella parista muusta tappelusta innostuneena kentän toiseen päähän hakkaamaan Caps-maalivahtia Braden Holtbya. Teko oli kaikilta osin pahoinpitely.

Emeryllä taisikin tuona iltana olla enemmän iskuja Holtbyn päähän kuin torjuntoja.

Ja mitä seurasi Emerylle tästä kaikesta? Pelikieltoa?

Eihän toki. Ensinnäkin valinta ottelun tähdistöön. Siis, p*rkele, maalivahdille, jonka joukkue on juuri hävinnyt 0-7! Ja toisekseen NHL:n sääntökirjasta ei löytynyt pykälää, jonka perusteella Emeryä oltaisiin voitu sanktioida, joten pelikielto jäi NHL:n halusta huolimatta antamatta.

NHL-kaukalossa maalivahti saa siis pahoinpidellä toisen ilman pelikieltoa. Ja mikä kaikista surullisinta, Emeryn touhulle löytyy laji-ihmisten parista kymmeniä puolustelijoita.

Ihan oikeasti? Vuonna 2013?

***

Muun muassa tästä puhutaan ensi viikolla, kun NHL-joukkueiden GM:t kokoontuvat Torontoon. Tappeluista tullaan toimitusjohtajien kesken tappelemaan huolella. Porukasta löytyy vanhoja paarmoja, joiden mielestä oikeuden pitää kaukalossa edelleen olla pelaajien käsissä.

Missä muussa lajissa oikeus kentällä on pelaajien käsissä? Ei yhdessäkään palloilulajissa.

Mutta onneksi porukasta löytyy myös nykypäivässä eläviä, kuten Tampan Steve Yzerman, joka ehdotti aiemmin syksyllä pelirangaistusta eli suihkukomennusta tappeluista. Stevie Y sai tuolloin muutamilta GM:iltä tukea ajatuksilleen. NHL:ssä kulttuuri ei ole vielä valmis kieltämään tappeluita, mutta sanktiointi tullee muuttumaan nopeallakin aikataululla.

Emeryn tapaus tulee johtamaan ainakin maalivahtien tappelukieltoon, se lienee selvää. Muuten tappeluiden sanktioista tullaan vääntämään kättä todella tiukasti.

***

Tappeluita puolustavien heikoin argumentti on selittää, kuinka tappeluiden poisto ja sitä kautta pelon ilmapiirin katoaminen antaisi joillekin pelaajille mahdollisuuden sikailla kentällä haluamallaan tavalla. Miten esimerkiksi tappeluihin joutuminen hillitsi Jarkko Ruutuakin pahemmin NHL:ssä aikoinaan hämmentänyttä Sean Averya? Ei yhtään mitenkään.

Avery löi pelaajaa odottamatta kasvoihin. Avery teki x-hyppyjä Martin Broudeurin nenän edessä ollessaan maskissa ylivoimalla. Avery rikkoi jokaista herrasmiessääntöä pelaajaurallaan. Saatiinko tappeluilla Avery kuriin? Ei todellakaan. Mies lopetti marttyyrina, koska ”NHL:ssä ei suvaita persoonia”.

Oikeus ei jääkiekkokaukalossa kuulu pelaajille missään muodossa. Jos jokin pelaaja toistuvasti rikkoo sääntöjä ja sikailee, NHL:llä on oltava ensinnäkin kanttia ja toisekseen eväät puuttua toimintaan jälkikäteen pelikielloin. Lajia on siistittävä NHL:n tasolta kovemmin pelikielloin, ei pelaajien nyrkein. Koko ajatus oikeudesta pelaajien käsissä on täysin absurdi ja lapsellinen.

Uskon, että taitopelaajilla, tai edes Milan Lucicin ja Evander Kanen kaltaisilla voimahyökkääjillä, ei olisi yhtään mitään sitä vastaan, että tappelut NHL:ssä lopetettaisiin. Mutta NHL:n on otettava tällöin kovempi kuri pelikieltojen suhteen. Törkeyksistä olisi sanktioitava tarvittaessa jopa videoiden perusteella jälkikäteen kunnolla. Se sulkisi lopullisesti pelaajien suut.

Kulttuurin muutos, tappeluiden kieltäminen, on asia, joka on NHL:ssä kertakaikkiaan vain tehtävä. Runtattava jollakin aikataululla väkisin läpi. Ihmisen DNA:ssa nyt vain sattuu olemaan halu vastustaa loppuun asti voimakkaita muutoksia. Pelaajat ja yleisö kyllä tottuvat. Etenkin uusi, nuorempi (ja viisaampi) sukupolvi.

***

Se, miksi etenkin pelaajat sitkeästi puolustavat tappeluita, tuntuu johtuvan lojaalisuudesta. Tappeluiden kieltäminen veisi monelta puukätiseltä pelaajalta työpaikan ja hyvät tulot. Harva pelaaja haluaa julkisesti lähteä tappeluita kieltämään. ”Koodiin” kuuluu tappelijoiden suuri arvostaminen.

Henkilökohtaisesti näen, että jääkiekkoa voitaisiin aivan hyvin pelata kolmella ketjulla. Tai ainakin ilman tappelijoita. NHL-kaukalossa olisi vain ja ainoastaan pelaajia, jotka osaavat pelata jääkiekkoa huipputasolla. On turha selittää, että yleisö jäisi kaipaamaan tappeluita. Ei jäisi. Huipputason peli, missä parhailla olisi tila ja aika pelata turvassa halonhakkaajilta, veisi voiton.
Mutta menepä ehdottamaan NHL:n pelaajayhdistykselle, että karsitaan joka joukkueesta kolme hyökkääjää. Liigasta siis noin satakunta pelaajaa. Not gonna happen.

Ja miksi sitten olympialaiset ja nuorten MM-kisat ovat valtaisa yleisömenestys, jos laji kerran tarvitsee tappeluita? Olympialaisia ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoja parempaa jääkiekkoviihdettä ei maailmassa ole. Ja kummassakaan ei tapella. Kun parhaat pelaavat, jääkiekko on keskiössä eikä kaukalossa sikailla.

Katson kauden aikana, juniorikiekko mukaan lukien, satoja jääkiekko-otteluita, ja joka ikinen kerta haukottelen, kun nelosketjut tulevat jäälle. Sama kun tulisi mainostauko, mitään ei tapahdu. Voi hyvin käydä jääkaapilla. Mitä 200 dollaria lipustaan maksanut vancouverilainen jääkiekkofani saa siitä, kun kädetön Tom Sestito tulee jäälle 40 sekunniksi ja koittaa ainoastaan olla tyrimättä?

***

Tappelut eivät kuulu jääkiekkoon vuonna 2013. Lajissa on jo nähty kuolemiakin, kun pelaajat ovat lyöneet päänsä jäähän. Montrealin George Parros kannettiin paareilla ulos kaukalosta kauden avausottelussa. Philadelphian Steve Downie vietiin sairaalaan viime viikolla tappelun jälkeen.

Kun NHL:ssä ensimmäisen kerran sattuu jotakin todella vakavaa (eivätkö em. tapaukset jo sitä ole?), se on peli seis siitä paikasta. Kuka sitten kantaa vastuun? Kuka silloin nousee esiin kertomaan, että kyllä nämä tappelut kuuluvat jääkiekkoon, kun: ”meillä on tää koodi”.

Toistaiseksi ollaan selvitty säikähdyksillä.

Vanhojen partojen heikot ja pelaajien turvallisuuden vaaraan laittavat argumentit ovat naurettavia sekä silkkaa kyvyttömyyttä nähdä isoa kuvaa. Jääräpäisesti halutaan elää vanhassa. Phillyn Broad Street Bullies on ihan hauska pala historiaa, mutta nyt eletään vuotta 2013. Pelaajien turvallisuus on muutenkin vaarassa kehittyneen fysiikan myötä.

***

Omassa Twitter-fiidissä viuhuu tänäkin päivänä SM-liigaotteluiden aikaan viserryksiä, joissa vaahdotaan, kuinka tuosta ja tuosta taklauksesta ei olisi NHL:ssä tullut mitään. Tai kuinka naurettavaa on, kun SM-liigassa tappelusta saa pelirangaistuksen.

Ei se niin ole.

NHL:ssä selkääntaklauksiin ja kaikkiin muihinkin on jatkuvasti otettu kovempaa otetta. Glorifioinnin aika on ohi ja pelaajien turvallisuus nostettu keskiöön. Kovat taklaukset kuuluvat lajiin, mutta kunnioitus pelaajien kesken on kaiken ytimessä. NHL:ssä tappelusta tulee pomminvarmasti jollakin aikataululla lentämään suihkuun, kuten Liigassakin.

Liiga on ollut näissä asioissa hieno edelläkävijä. Suomessa pelaajat eivät ole sairastuvalla tappeluista tulevien aivotärähdysten tai käsivammojen vuoksi. Suomessa pelaajia ei kanneta paareilla ulos kaukalosta tappelujen jäljiltä. Sitä pitää arvostaa.

***

Parasta, mitä NHL:lle on pitkään aikaan tapahtunut, on negatiivisen ilmapiirin kasvu tappeluiden ympärille. Jääkiekko on muutenkin kasvamassa korkeine hintoineen normaaliperheiden ulottumattomiin. Se, että kaukalossa lyödään ihmistä päähän, ei saa montaakaan äitiä innostumaan, että vienpä pikku-Eemelin jääkiekon pariin.

Myöskään niitä uusia ihmisiä, jotka eivät lajin historiaa läpikotaisin tunne, kaukaloväkivalta ei useinkaan houkuta lain.
Kulttuuri muuttuu vihdoinkin, vaikkakin pikkuhiljaa. Uskallan ennustaa, että jollakin aikavälillä lajista kitketään puukätiset tappelijat. Ja aamen, sen jälkeen NHL:stä vasta upea sarja tuleekin.

Tommi Seppälä, Vancouver
Twitter: @TommiSeppala

Aiheet Artikkelit Avery Sean Downie Steve Emery Ray Holtby Braden NHL Parros George Sestito Tom Yzerman Steve