Markkasen piinapenkissä Hannu Pikkarainen: ”Yritän, etten kaada HIFK-laivaa”

Helsingin IFK turvautui valtavan loukkaantumissumansa keskellä tuttuun vaihtoehtoon, kun se pestasi oman kasvattinsa Hannu Pikkaraisen marraskuun loppuun asti kestävällä sopimuksella.

Pikkarainen on pelannut nyt kaksi ottelua. Ensimmäinen ottelu viiteen ja puoleen vuoteen IFK:ssa toi voiton Ässistä, ja torstaina ”Hank” oli siivittämässä IFK:n Helsingin jäähallissa rankkarivoittoon Pelicansista. Pikkaraisen jääaika on ollut suurta, mies on pelannut heti paljon ylivoimaakin, ja pistesarakkeessakin komeilee maali ja kaksi syöttöpistettä. HIFK kohtaa tänään vieraissa Ilveksen.

Miltä paluu vanhaan kotihalliin tuntui?

On ollut siistiä pelata. Mietitytti alkuun, millaista on pelata, kun on ollut aika pitkä tauko. On mennyt ihan ok. Jatkoajalla aloin olla jo vähän hapoilla, mutta yllättävän hyvin meni. Kai muutkin olivat hapoilla.

Yritin nauttia. Asun ihan lähellä, ja olen käynyt katsomassa muutaman pelin. Olen lenkkeillyt tässä lähistöllä ja treenaan muutenkin tässä. Olen katsellut hallia sillä silmällä… Nyt tajusin, että nythän olen täällä pelaamassa. Tuttuja oli paljon katsomassa peliä, ja onneksi saimme voiton. Fiilis on hyvä, vaikka vähän olimmekin aluksi telineissä.

Paluusi on ollut myös tehokas.

Joukkueelle on ollut jaossa kuusi pistettä, ja olemme saaneet niistä viisi. Yritän, etten ainakaan kaataisi laivaa. Täällä on hyvä meininki ja fiilis. Vaikka en tunne montaa kaveria, niin minut on otettu hyvin vastaan.

”Aamulla oli noustava ja mentävä hommiin”

Pikkarainen on pitänyt itsensä kunnossa tähän asti sekä itsenäisesti että harjoittelemalla muiden sopimuksettomien pelaajien ja NHL-pelaajien kanssa. Salmisaaren jäähallissa on nähty kovia ja nimekkäitä pelimiehiä ja treenejä on ollut vetämässä maajoukkueen päävalmentaja Kari Jalonen.

Pikkarainen harjoitteli viime viikolla pari päivää yksinkin, kun ympäriltä miehet saivat sopimuksia. Viimeisimmät lähtijät olivat esimerkiksi Ville Leino, Jarkko Ruutu ja Esa Pirnes.

HIFK:n kanssa sattui sellainenkin yhteensattuma, että joukkue harjoitteli viimeviikkoisen Helsinki International Horse Show’n vuoksi myös Salmisaaressa. Pikkarainen siirsi siis sopimuksen saatuaan varusteensa vain naapuripukukoppiin. Nyt joukkue on taas Nordenskiöldinkadulla.

Millaista treenaamisesi on ollut?

Tosi hyvää treeniä on vedetty. Olen tullut 12 vuotta sitten tähän koppiin ensimmäisen kerran pelaamaan miesten liigaa, ja ei kai niin pitkään voi olla mukana, jos ei osaa treenata. Meillä on ollut hyviä jätkiä jäällä koko kesän, ja kaikki puskevat toisiaan eteenpäin koko ajan. Oli hieman niin kuin olisi ollut joukkueessa. Viime viikkoina äijiä on ollut vähemmän, mikä on tehnyt homman hieman haastavammaksi, mutta aamulla on vaan herättävä sängystä, ja lähdettävä, vaikka palkkaa ei tulekaan. Hommiin on mentävä, ja toivottava, että jostain tulee jokin hyvä duunisauma jossain vaiheessa. Silloin on oltava mahdollisimman valmiina.

Meillä oli pari kuukautta NHL-jätkät pisimmillään jäällä. Itse olin jäällä koko kesän. Tietysti muutakin kuului kesätreeniin. Kari Jalonen oli vetämässä pari-kolme kertaa viikossa treenejä. Parhaimmillaan oli 25 miestä ja kolme maalivahtia. Granlundit, Ruudut, Filppulat, Rinne, Komarov, Kontiola, Lehterä… Siellä oli hyvä fiilis treenata. He, jotka pelaavat nyt meren takana olivat innoissaan kuin pikkupojat. Olen saanut heiltä viestejä, että heillä on jopa ikäväkin Salmisaareen!

Miltä tuntui katsella, kun ympäriltä lähti kavereita?

Treenasimme ja kannustimme toisiamme. Joku tarvitsee aina paikkaajia. Tiesimme, että jonkin epäonni on meidän onnemme. Siellä oli kokeneita jätkiä, eikä kellään ollut kiire. Kaikki odottivat hyvää saumaa. Minulla kävi hyvä tuuri, ettei tarvinnut treenata kuin pari päivää yksin.

Kaikki ei ole niin kuin ennenkin

Pikkarainen palasi käytännössä täysin muuttuneeseen IFK:hon. Vain Teemu Ramstedt oli eilisestä kokoonpanosta IFK:ssa, kun Pikkarainen luuti ”Edarin” takalinjoilla. Pikkaraisen edellisestä HIFK-ajasta ovat jäljellä toki maalivahtivalmentajaksi siirtynyt Jan Lundell ja eilen loukkaantuneiden kirjoissa olleet Arttu Luttinen ja Toni Söderholm.

Tuon jälkeen Pikkarainen on pelannut Ruotsissa MODOssa ja Skellefteåssa, sekä KHL:ssä Minskin Dynamossa ja Medvescak Zagrebissa. Skellefteå-kausi huipentui keväällä 2012 hopeamitaleihin.

Mitä kaikkea on HIFK:ssa muuttunut näiden vuosien aikana?

En ole kovin monen kanssa pelannut. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea heidät. Koppikin on mennyt uusiksi. Piti aluksi kysyä, että mistä saa kahvia! HIFK:ssa oli 12 vuotta sitten kahvinkeittäjäkin… Piti ”Ramulta” (Ramstedt) kysyä, mistä saa aamumokkaa.

Millaisen käsityksen olet saanut joukkueen pelityylistä?

Takana ei ole hirveästi treenejä joukkueen kanssa. Meillä on ollut kaksi lyhyttä aamujäätä ja yksi vapaaehtoinen välipäivän harjoitus. En ole ehtinyt treenaamaan juuri yhtään. Valmentajat yrittävät sanoa, että käännetään peliä nopeasti, ja hyökkääjien pitää olla valmiudessa ja sitten mennään vastustajan päätyyn. Siellä väsytetään sitten vastustaja. Niinhän se menee, että vastustajat eivät tee maaleja omasta päästään.

Tuleeko tauko tässä mielessä sinulle hyvään saumaan?

Pelit ovat parhaita, ja niissä pystyy näyttämään, mitä osaan. Nyt on onneksi saatu pari voittoa ja on hyvä mennä Ilves-peliä kohti.

Miltä kuulostaisi pelata HIFK:ssa koko loppukausi?

Olen sanonut jo, että menen päivä kerrallaan. Illalla on peli, ja koitamme taas voittaa, ja huilataan vähän. En tiedä, saanko pelata CHL-pelejä tauolla, mutta pääsen ainakin treenaamaan ja tutustumaan jätkiin. Sen jälkeen vielä loppupyrähdys kuukauden päästä, mutta sinne asti on vielä turha miettiä.

Miltä nämä kaksi peliä ovat tuntuneet, jos niitä vertaa Ruotsiin ja KHL:ään?

Kyllä se aikalailla samaa peliä loppujen lopuksi on, jos vaan on valmiina kentällä. En ole hirveän hyvä analysoimaan. En tiedä, sainko Pelicans-pelissä sen enempää taklauksia kuin viime keväänä jossain Leksand-Brynäs –pelissä.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen