Kolumni: Viisi nostoa Leijonien otteista

OSTRAVA. Leijonat on tähän mennessä pelannut kolme peliä Tshekin MM-kisoissa, joista saldona on tappio USA:lle ja voitot sekä Tanskasta että Norjasta.

Paikan päällä operoivista sivustomme toimittajista Ilari Savonen ottaa kolumnissaan esille viisi nostoa Leijonien otteista tähän mennessä.

***

1. Joonas Kemppainen

– USA-ottelussa Leijonien suorituksen laatu ei ollut edes ottelun alkuvaiheilla sillä pykälällä, mihin se on asettautunut Tanska- ja Norja-peleissä. Nuo molemmat tuoreimmat ottelut ovat olleet aidosti hyviä Leijonilta. Tässä suurina esimerkin näyttäjinä ovat toimineet ensikertalaiset. Kun miettii esimerkiksi tähän mennessä laadukkainta ja vahvinta ketjua, on se ollut Aleksander Barkovin johtama ketju, jossa on yhteensä kolme ensikertalaista kokonaisuudessaan mukana (Barkov, Joonas Donskoi, Esa Lindell). Ketju vierittää paineen jatkuvasti hyökkäyspäätyyn ja pystyy luomaan pelistä toiseen hyvin paljon laatupaikkoja. Kun ensikertalaisiin lisää vielä esimerkiksi Joonas Kemppaisen, alkaa tuosta joukkiosta löytyä ne tähän mennessä kaikista vahvimmat suorittajat.

– Kemppainen on häikäissyt tähän mennessä monella saralla. Kärppähyökkääjän sentteripeli on hyvin laadukasta ja viimeisen päälle ajoitettua ja hän on noussut koko ajan entistä isompaan rooliin kokonaiskuvassa. Kemppainen oli jo turnauksen alussa iso tekijä alivoimapelissä, mutta nyt saanut koko ajan lisää ja lisää roolia myös ylivoimalla, mikä on yllättäen alkanut tuottaa tulosta. Iski kaksi maalia Norja-pelissä juuri sieltä, missä turnauksen alussa Leijonilla oli terävöittämisen paikka: maalin edestä kolmen metrin sisältä. On aika hauskaa muistella miten paljon Kemppaisen valintaa MM-kisoihin mietittiin, kun otteet nyt ovat olleet noin mainioita. Kemppainen on tärkeimpiä pelaajia tällä hetkellä koko tuolle joukkueelle, hyvin lähellä esimerkiksi MVP-valintaa, missä toki Barkov antaa todella kovan vastuksen. Se esimerkillisyys alivoimapelissä, toivottujen teemojen toteuttaminen ylivoimalla ja niin edelleen. Kemppainen tekee kaiken viimeisen päälle.

2. Esa Lindell

– Ja kun ensikertalaisista puhe, niin Lindelliä on hyvin vaikea olla hehkuttamatta. Erityisesti Lindell erottuu kentällä kahdesta asiasta: reagointinopeudesta ja kyvystä toimittaa kiekkoa maalille. Kiekollisen pelin osa-alueita kun alkaa listaa, on esillä vain ja pelkästään kehuttavaa:

Syöttönopeus: Kannattaa laittaa huomioon se, miten teräviä, mutta oikein ajoitettuja syöttöjä Lindell jakaa koko ajan. Ne eivät ole ”vain sinne päin”, vaan tulevat jopa poikkeuksellisen terävästi ja voimakkaasti lapaan muihin suomalaispelaajiin nähden. Sillä luodaan suuri hyöty esimerkiksi paineen alla.

Rannelaukaus: Lindellin kyky ampua suorilta jaloilta niin sanottuja snapshoteja, eli vähän jo lämäriä päin meneviä hyvin teräviä rannelaukauksia on jopa ihan poikkeuksellinen. Ja ennen kaikkea hän ampuu niitä nopeasti, eikä aikaile. Ja hän saa ne kovalla prosentilla maalille, joista muodostuu kova uhka esimerkiksi ohjauksien kera. Lindell ei tarvitse laukauksiin lämärin virittämisiä, vaan ne tapahtuvat hyvin pienestä tilasta ja hyvin nopeasti, mikä on aivan älytön hyöty monellakin saralla.

Kokonaisvaikutus: Ja kun nämä kaikki yhdistää, on Lindell ollut esimerkiksi ylivoimalla Leijonien ylivoimaisesti johtava puolustaja. Suomen pakkeja peluuttava Lauri Marjamäki ennusti vahvaa turnausta Lindellille ennen kuin joukkue matkasi Ostravaan ja sitä sieltä on totisesti tulossa. Lindell on iso lenkki siinä, miksi Leijonien ylivoima on loppupeleissä hyvin vaarallista, vaikka tulosta alkoikin tulla vasta Norja-pelissä. On aina vaikea pelata alivoimaa, kun niin sanotusti liberona viivalla häärivä lenkki pystyy tekemään nopeita, mutta vaarallisia ratkaisuja aikailematta.

– Ja tässä on myös annettava huomiota Liigan suhteen. Tämän kauden Liigan paras puolustaja Lindell on pärjännyt hyvin myös MM-kisoissa. Ja tämän kauden parhaisiin hyökkääjiin kokonaiskuvassa Liigassa kuulunut Kemppainen on pärjännyt mainiosti myös MM-kisoissa. Se kertoo myös siitä, että Liigan asettamat vaatimustasot ovat pystyneet valmistamaan näitä pelaajia hyvin kevään MM-kisojen haasteita varten. Vaikka totta kai niin Ässissä ollaan tehty Lindellin kohdalla hyvää työtä kuin myös Kärpissä Kemppaisen kohdalla.

3. Pekka Rinne

– USA-pelin heikon suorituksen jälkeen Rinne näytti tasan tarkkaan sen, miksi hän kuuluu maailman parhaimpiin maalivahteihin. Huonon pelin unohtaminen ja siitä nopea nousu takaisin korkealle tasolle, se tapahtui. Vaikka alla on ollut raskas viikko matkustusten sun muiden kera, torjui kahteen päivään kaksi nollapeliä ja niissäkin otti lopulta aika monta ”isoa torjuntaa”.

– Leijonien kannalta erittäin hyvä merkki on se, että Rinne on saavuttamassa niin sanotun Minskin tason, eli sen, kuinka mainiosti hän torjui viime keväänä Valko-Venäjällä pelatuissa MM-kisoissa. Totta kai tässä myös isona faktana on se, että Leijonat on parantanut viisikkopuolustamista Rinteen nokan edessä huomattavasti siihen nähden, mitä se oli hurlumheiksi menneessä USA-pelissä. Mutta yhtälö on hyvä, kuten Leijonien päävalmentaja Kari Jalonen sanoi. Kovia mittareita on kuitenkin vielä edessä, mutta niitä ajatellen on muiden joukkueiden kannalta vaarallista nähdä, millaiselle suoritustasolle Rinne on pystynyt itsensä nostamaan. Se on nimittäin korkea. Ja se on selkeästi yksi kisojen paras.

4. Joukkueen vastaaminen huutoon

– USA-pelissä Leijonat loppupeleissä puolusti huonosti ja sen suorahyökkäyspelaaminen meni kulmiin ja esimerkiksi maalinedustapelaaminen oli hyvin lepsua. Noh, mitä joukkue sitten teki Tanskaa ja Norjaa vastaan? Vastasi huutoon. Kaksi peliä, joissa 0 maalia omiin ja kaksi peliä, joissa 8 tehdystä maalista hyvin moni tuli vahvan maalinedustapelaamisen kautta. Siitä on Leijonien joukkueelle nostettava hattua. Ylipäätänsä se, että miten hyvin se otti käytännössä yhden terävän harjoituksen jälkeen teemat konkreettisesti käytäntöön ja pisti asioita kuntoon. Joukkueessa on kuitenkin esimerkiksi maalinedustapelaamiseen hyviä pelaajia käytettävissä, sillä Barkov, Kemppainen, miksei myös Tuomo Ruutu, pystyvät olemaan isoja pelaajia tuolla saralla. Ja heistä erityisesti Barkov ja Kemppainen ovat tuoneet nopeasti onnistumisia kaivatulla osa-alueella.

– Sinänsä tilanne on hauska, sillä Leijonien peli on kokonaiskuvassa lopulta melko valmista tällä hetkellä. Ei ole sinänsä suuria osa-alueita, missä pelin tai suoritusten olisi mentävä eteenpäin. Toki edessä on vielä alkulohkon puolella monenlaista haastetta, joissa on mielenkiintoista nähdä se, että löytyykö Leijonien ”palapelistä” sellaisia osia, mihin Venäjä, Slovakia tai Valko-Venäjä tai jopa Anze Kopitarin johtama Slovenia pystyvät iskemään tai pystyvät horjuttamaan sitä. Mutta tässä vaiheessa tilanne on hyvin stabiili kaikilla rintamilla. Ja tärkeää on myös se, että esimerkiksi erikoistilanteet ovat tällä hetkellä laadukkaalla tasolla. Leijonat on joutunut jonkin verran pelaamaan alivoimaa, mutta sinne sillä on melkoisen kovia ”tappajia”. Rinne nyt vielä kaiken kärjessä, sen yhteydessä Kemppaista, Juha-Pekka Hytöstä, Ossi Louhivaaraa ja niin edelleen. Sekä hyviä luotettavia peruspakkeja. Noiden osa-alueiden kun on oltava erittäin hyvässä kunnossa tämmöisessä turnauksessa. Ja ne ovat nyt.

5. Kontiola, Aaltonen

– Vaikka Norja-pelissä esimerkiksi Juhamatti Aaltonen sai hyvin tehoja aikaan, on hänellä ja Petri Kontiolalla vielä huomattavasti parantamisen varaa jatkoa ajatellen varsinkin viidellä viittä vastaan pelissä. Ketju ei saa oikeasti vaarallisia pitkiä hyökkäyksiä aikaiseksi tällä hetkellä läheskään niin hyvin kuin esimerkiksi Barkovin johtama ketju. Aaltonen ja Kontiola tykkäävät rakentaa peliä pikkuneppien kautta, mutta hierominen ei ole kääntynyt aivan toivotulla tavalla tuloksen puolelle, tai läheskään toivotulla tavalla. Kyseinen ketju Ruudun kanssa on kuitenkin yksi johtavista, jolta on odotetaan tulosta. Sitä ei ole tullut muuta kuin ylivoimalla. Siinä on yksi osa-alue, missä yksilötasolla ja ketjutasolla on odotettava enemmän. Toki se, että kuinka paljon enempää voikaan toivoa, on hyvä kysymys. Kaikilla kolmella on kuitenkin nihkeä kausi alla loppupeleissä. Eli voiko ihmeitä suoranaisesti toivoa? Tai tuleeko selvää tuloksellista nousua? Vai hajoaako ketju lähiaikoina ja siihen haetaan uutta ilmettä? Ne ovat hyviä kysymyksiä.

Ilari Savonen, Ostrava
Twitter: @ilarisavonen