NHL:ssä yhtenä isona puheenaiheena ovat olleet aivotärähdykset ja niiden kohdalla varsin tappelut.

Aivotärähdyksiä on pyritty vähentämään antamalla kovempia rangaistuksia päähän kohdistuneista taklauksista. Samalla esimerkiksi aivotärähdyksiin liittyviä varatoimenpiteitä on kasvatettu tuomalla tarkkailijoita halleihin.

Tarkkailija voi vetää epäilyksen yhteydessä pelaajan tutkimuksiin, vaikka loppupeleissä kyseessä ei olisikaan aivotärähdys.

Aivotärähdyksiin liittyy hyvin surullisia tarinoita.

Yksi niistä on Derek Boogaardin kohtalo.

The Globe and Mailin jutussa haastateltiin Boogaardin isää, Len Boogaardia, jolla on suora kanta tappeluihin liittyen.

Hän haluaisi kieltää ne kokonaan.

Lenin muistelmissa on paljon puhuttavia kohtia.

– Sitä muistelee asioita, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. Esimerkiksi se, kun vein hänet Saskatoonissa nyrkkeilytunneille 15-vuotiaana on vähän kuin että ”mitä oikein mietin”?

Boogaard oli isokokoinen pelaaja, jonka taitokapasiteetti oli hyvin rajallinen. Jo aikaisessa vaiheessa tuli selväksi se, että tappelut olisivat Boogaardin ainoa tie NHL:ään.

– Hänelle kerrottiin jo junioreissa, että jos haluat päästä jonnekin, sinun on tapeltava. Ja kun on tapeltava, niin sinä tappelet, Len muistelee.

Yksi Lenin kertoma raju esimerkki tuli vastaan, kun Boogaard pelasi Minnesota Wildissa Jacques Martinin alaisuudessa.

NHL oli tuonut säännön, jonka mukaan valmentajat, jotka heittävät heidän tappelijansa jäälle ottelun viimeisillä viidellä minuutilla, saisivat 10 000 dollarin sakon, mikäli tappelu syntyisi.

– Derek meni Jacquesin luo ja sanoi: ”haluan pelata niillä viimeisillä minuuteilla”. Ja Jacques sanoi, että hän ei aio tehdä niin. Joten Derek antoi hänelle 10 000 dollarin shekin ja sanoi ”jos peluutat minua ja ajaudun tappeluun, se on sinun”. Kun Jacques tuli Derekin hautajaisiin, Jacquesilla oli edelleen se shekki hänen taskussaan, Len kertoi.

Tappelut toivat Boogaardille ikäviä vaikutuksia. Hän ajautui kipulääkkeiden pariin, joiden käyttö karkasi käsistä kaudella 2008-09, kun hänen selkäänsä tehtiin leikkaus.

Kesällä lääkeriippuvuus ajautui niin pahaksi, että hän missasi Wildin harjoitusleirin. Hänet lähettiin vieroitukseen.

Mutta Boogaard palasi ja kesällä 2010 hän teki neljän vuoden ja 6,5 miljoonan dollarin diilin Rangersin kanssa. Siellä hän ei pelannut lopulta kuin 22 ottelua.

Boogaard kärsi aivotärähdyksen jälkioireista, jotka olivat kamalia. Samalla kipulääkkeiden kierre sen kuin jatkui. Kun hänen isänsä Len saapui poikansa luo vierailemaan, Derek valahti useita kertoja isänsä käsivarsille.

Derek kuoli toukokuun 13. päivä vuonna 2011. Kuolinsyytutkijoiden mukaan kyseessä oli lääkkeiden ja alkoholin yliannostus.

Hänen aivot luovutettiin Bostonin yliopiston tutkimuksiin, mistä ilmeni, että hän oli kärsinyt CTE:stä, eli aivojen rappeutumisesta, mikä johti juurensa aivotärähdyksiin ja tärskyihin, mitä Boogaard oli kokenut urallaan.

Viime vuosien aikana useammat ex-pelaajat ovat nostaneet kanteen NHL:ää kohtaan, jotta se joutuisi vastuuseen tappeluiden tuomista seurauksista.

Mutta asiaa ei oteta edelleenkään vakavasti Len Boogaardin mukaan.

– Aihe on kuin pyhä lehmä täällä Kanadassa. Ei täällä voi sanoa mitään halventavaa tai negatiivista jääkiekosta.

Ylipäätänsä ymmärrys aivotärähdyksiä kohtaan on ehtinyt olla todella vähäistä.

– En minä tiennyt niistä mitään. Se, mistä olin Derekin kohdalla huolestunut, oli hänen kädet. Ne olivat aivan hajalla ja hänen rystyset vain vetäytyivät. Hän alkoi menettää liikuttelukykyä niiden suhteen. Se oli ainoa asia, mistä olin huolissani, hänen käsistään. Ei minulla ollut mitään hajua aivotärähdyksiin liittyvistä ongelmista.

Leulla onkin terävä kanta tällä hetkellä vellovaan keskusteluun.

– Miten asiaa voi ratkoa, jos he haluavat vain päästä eroon päähänkohdistuneista taklauksista, mutta he antavat tappeluiden jatkua NHL:ssä?

– Mitä en ymmärrä?

Aiheet Boogaard Derek NHL Pääuutiset