Torstaina toisessa välieräottelussa näytti siltä, että nyt Tappara heräsi.

Ilves-puolivälieräsarjassa kirvesrinnat olivat kaikkea muuta kuin vakuuttavia.

Toisessa HIFK-taistossa näkyi enemmän sitä, miksi Tapparaa pystyi nimittämään ylivoimaisesti suurimmaksi mestarisuosikiksi.

Vahvaa puolustamista, vahvaa viisikkopeliä ja terävät yksilöt.

IFK näytti aseettomalta. Vain Tapparan pieni notkahdus kolmannessa erässä teki numeroista hieman lievempiä.

Helsingissä näytti siltä, että välieräsarjasta voisi tulla jopa tylsä.

No ei tullut eikä tule.

Tappara aloitti lauantaina kolmannen välieräottelun hyvin ja se teki avausmaalin. Valtteri Kemiläisen laukaus upposi hepposesti sisään ohi Niklas Bäckströmin.

Sitten tapahtui jotain.

Lamaannus? Tyydyttäytyminen ajatukseen: ”me ollaan parempia”? Jotain, mikä vei Tapparasta hehkun pois.

IFK paransi, eikä Tappara pystynyt vastaamaan tähän. Mikä oli yllätys.

Samalla ilmi tuli taas kerran vanha kunnon teema IFK:sta.

***

On aivan sama, pelataanko runkosarjaa, puolivälieriä vai välieriä, IFK on edelleen arvaamaton.

Ensimmäisessä välieräottelussa IFK oli tasapaksu, eikä päässyt kunnolla paikoille. Toisessa ottelussa taas IFK oli alistunut.

Tuli kokoonpanoravisteluja, jotka näyttivät jopa epätoivoisen miehen liikkeiltä.

Mutta vielä mitä.

Lauantaina IFK oli todella vahva.

Kun ottaa huomioon sen, että Tappara on heikkonakin päivänä vahvempi kuin TPS, voi sanoa, että IFK pelasi kevään parhaan pelinsä lauantaina.

Maalit tulivat ylivoimalla, mutta niihin IFK sai tukea vahvasta viidellä viittä vastaan -pelaamisesta. Ylivoima oli yksinkertaista ja siinä keskiöön nousi maalinedustapelaaminen.

Jarkko Malinen iski sekä tasoitus- että voittomaalin aivan Dominik Hrachovinan nokan edestä. IFK vei rumasti ”sota-alueen” nimiinsä, mikä on huolestuttava teema Tapparan kannalta.

***

Tapparan suurin heikkous on sen puolustus. Ei se ole mikään salaisuus.

Se on Tapparan paha akilleen kantapää.

Vuosien varrella kirvesrintojen puolustuksesta on lähtenyt pois Markus Kankaanperää ja Tuukka Mäntylää, eikä esimerkiksi Pekka Saravo ole enää viime vuosien tasolla.

Kankaanperä oli sheriffi. Hän oli luuta, joka piti huolen siitä, ettei Tapparan maalille meno ollut hauska kokemus. Mäntylä on napakka ja jämäkkä, hän osaa puolustaa ja hän osaa kantaa vastuuta myös kiekollisessa pelissä. Mäntylä oli kaiken keskellä myös iso johtohahmo Tapparalle, kuten oli Kankaanperäkin.

Tälle kaudelle Tappara lisäsi kiekollista osaamista takalinjoilleen, kun se hankki Otso Rantakarin ja Valtteri Kemiläisen itselleen.

Rantakari on ollut todella epävarma tapaus kirvesrintojen puolustuksessa. Kun paine on Tapparan päädyssä, on Rantakari yleensä kentällä. Eikä esimerkiksi hänen pakkiparinsa Aleksi Salonen ole loistanut sen suuremmin kyseisellä saralla.

Alexander Bonsaksenin ja Blake Parlettin pakkipari on ainut, jolla ongelmia ei ole esiintynyt. Ainakaan paljoa.

IFK pääsi kiinni Tapparan puolustukseen Tampereella toisessa ja kolmannessa erässä. Se näkyi riistoissa ja se näkyi jäähyissä.

Ja kun ylivoima tällä kertaa toimi, otti IFK sarjan avausvoittonsa.

IFK tietää hyvin sen, mihin Tapparassa tulee iskeä. Mikäli IFK pääsee kiinni Tapparan heikohkoon puolustukseen, nähdään jo välierissä kutkuttavia vaiheita.

Oma asiansa on se, että miten kyseinen puoli näkyy jatkossa, jos Tappara selviää finaaleihin. Miten finaalivastus pystyy tarraamaan kiinni kyseiseen heikkouteen? Onko ongelma jopa niin suuri, että vahvan viisikkopelin rakenteet horjuvat ja Tapparan tähdet eivät saa kiekkoa?

***

Nyt puhutaan heikkoudesta, ei siitä, että IFK olisi yhtäkkiä suosikki jatkajaksi. Ei suinkaan.

Tappara oli yllättävän nihkeä lauantaina hyvän alun jälkeen. Sillä jäi paljon parannettavaa.

Toki iso heikkous tuo myös ongelmia kokonaiskuvaan. Koska eihän mitään tapahdu, jos kiekot kääntyvät omalla siniviivalla toiseen suuntaan. Toisaalta Tappara pystyi purkamaan IFK:n painetta hyvin sarjan alkuvaiheilla, joten miksi se ei pystyisi purkamaan sitä myös jatkossa? Tämä vain vaatii ryhtiliikettä.

IFK:sta taas ei ota kukaan selvää, mikä sen päivän kunto on.

JOS… IFK pystyy pitämään lauantain tasonsa, nähdään maanantaina Helsingissä huima taisto. Tapparan vaisuus veti tasoeroja pienemmiksi, mutta mitä sitten tapahtuu, kun Tappara pääsee jälleen ytimeen? Pystyykö IFK vastaamaan tähän?

Hienoa oli se, ettei välieräsarjasta tullut mikään Tapparan läpikävely. Sitä ei kaivata.

Liiga kaipaa sitä, että Tappara laitetaan lujille. Jokaisessa sarjassa.

Ilves laittoi ja IFK:n pitää laittaa.

Jos lauantaina nähdyt otteet jatkuvat, näin IFK myös tulee tekemään.

Punapedoissa on kuitenkin edelleen sitä samaa, mitä on nähty koko kauden ajan.

Kukaan ei tiedä, mitä on tulossa. Kukaan ei tiedä, pysyykö tasaisuus yllä. Kukaan ei tiedä, pystyykö IFK ottamaan askeleita eteenpäin.

Nyt kuitenkin puhutaan siitä, mitä Antti Törmäsen IFK on. Paljon vapauksia, paljon kiinni siitä, mikä tähtipelaajien päivän vire on.

Lauantaina vapaudet toivat tuloksia. Pientä uutta järjestelyä, painotuksia ja tulosta. Mutta mitä jos maanantaina eteen tulee taas ongelmia, kuten viime kerralla Helsingissä nähtiin? Mitä IFK silloin tekee, kun pohjalla ei ole sitä selkänojaa, johon voi turvautua vaikeuksien keskellä?

Suurien kysymysmerkkien sarja. Mutta onneksi nyt myös mielenkiintoinen sarja.

Tappara ei ole missään nimessä varma jatka. Suosikki, ei varma.

Aiheet Artikkelit HIFK Liiga Pääuutiset Sunnuntaikolumni Tappara