Leijonien viimeiset valmistavat ottelut ennen MM-kisoja toivat voitot Venäjästä ja Ruotsista. Viikonloppu oli siis tuplavoittojen sävyttämä.

Lauantaina Venäjää vastaan pelastavana enkelinä toimi Joonas Korpisalo. Sunnuntaina Ruotsin NHL-tähdet tulivat lähinnä hiki pintaan -mentaliteetilla, eikä heiltä nähty läheskään parasta suoritusta. Ei todellakaan.

Leijonien nelosketjun vahva panos takasi yhden maalin voiton Ruotsista. Myös kyseinen voitto tuli kovien vaikeuksien kautta.

Molemmissa otteluissa teemana oli altavastaajana pelaaminen.

Venäjä hallitsi, Ruotsi hallitsi ja Leijonat seurasi.

Mahdollisimman tiivis paketti omassa päässä ja vähintään neljä äijää pelin alla. Teema, mikä toistui koko ajan.

Onko tämä sitä jääkiekkoa, mitä Leijonat lähtee toteuttamaan? Sitä pitää kysyä ennen turnausta päävalmentaja Lauri Marjamäeltä.

Ainakin sellainen kuva viikonlopun peleistä jäi mieleen.

***

Painotus korostui entisestään siksi, ettei Leijonat pystynyt luomaan kunnolla hyökkäyspeliä kierteen keskellä. Molemmissa viikonlopun otteluissa vastustajat loivat pitkiä pyörityksiä, joita Leijonat ei saanut katkottua.

Vain hyvin työteliäs nelosketju sai painopistettä toiseen päähän. Oskar Osalan johdolla nelosvitja oli hyvin tehokas.

Muuten Leijonat jäi todella väljyksi.

Kaikki Tshekin EHT-turnauksen kolme koitosta olivat maalin pelejä. Tämä on varmasti sitä, mitä myös Pariisissa voi olettaa.

Tiukkoja vääntöjä, jotka luovat hämmennystä Karjala-kansalle. ”Miksei se Ranska kaadukaan 7-1?!”

Tänä vuonna Leijonilla ei ole viime kevään tapaan Patrik Lainetta, Aleksander Barkovia, Mikko Koivua ja Mikael Granlundia, yksilöetua. Pitää muistaa se, ettei Leijonien peli mitenkään hurmannut Venäjällä, mutta silloin Laineet ja kumppanit pystyivät tekemään eroa muun muassa ylivoimalla.

Nyt materiaali on hyvin tasapaksu.

***

Leijonilla on hirveästi työsarkaa ajoitusten ja viisikkopelin reagoinnin kanssa. Ympäristö ei anna tällä hetkellä tukea yksilöille.

Kohuvalinta Juhamatti Aaltonen nousi esille lähinnä roikkukiekkojen ja riistojen jälkeen. Muuten oli hyvin hiljaista varsinkin kolmen kärkiketjun osalta.

Näissä on vielä kaiken lisäksi monia sellaisia pelaajia, joilta pitäisi odottaa jopa tasoon nähden huiman kovaa vastuunkantoa.

Valtteri Filppula ja Sebastian Aho pystyvät liidaamaan, mutta mitä sen takaa? Jesse Puljujärvi on aivan hukassa, Mikko Rantanen jäi tasapaksuksi, eikä esimerkiksi Roope Hintz noussut esille.

Paljon kysymysmerkkejä ja paljon töitä.

Marjamäen ensimmäisen maajoukkuekauden iso hetki on MM-turnauksen puolivälieräottelu. Vedenjakaja. Mutta jo alkulohkossa Leijonilla riittää aivan varmasti haasteita ja vaikeuksia.

Edes voitolliset Venäjä- ja Ruotsi-pelit eivät hämää isossa kuvassa.

Pariisi voi olla miellyttävä kevätretkikohde. Leijonille ei välttämättä.

Esimerkiksi toimivan hyökkäyspelin saavuttamiseen on tällä hetkellä järkyttävän pitkä matka. Tai ylipäätänsä siihen, että pöydälle tulisi vahva kuusikymppinen

Aiheet Artikkelit Leijonat Marjamäki Lauri MM2017 Pääuutiset Sunnuntaikolumni