Hannu Aravirta ei tyrmää Saksaa ennen finaalia: ”Hurmospelillä mahdollisuudet kultaan!”

Hannu Aravirta luotsasi päävalmentaja-aikanaan Leijonat MM-kisojen finaaliin 1998, 1999 ja 2001. Joka kerta Suomen oli tyytyminen hopeaan.

Olympiafinaaliin Aravirran johtama Suomi ei Naganossa 1998 eikä Salt Lake Cityssä 2002 selvinnyt. Aravirta pystyy kuitenkin kolmen finaalin kokemuksella arvioimaan varhan sunnuntaiaamuna pelattavan olympiafinaalin asetelmia.

Lähtökohta on selvä: alusta asti turnauksen suurimpiin ennakkosuosikeihin kuulunut Venäjän olympiaurheilioiden joukkue (OAR) on selvä suosikki. Aravirta ei silti täysin tyrmää Saksan mahdollisuuksia. Onhan Saksa raivannut tieltään jo Ruotsin ja Kanadan.

Hannu Aravirta, koetko, että Venäjä on suosikki voittamaan kultaa?

– Samassa tilanteessa ollaan kuin ennen turnausta. Kyllä venäläiset ovat ykkössuosikkeja. Se on sitten mielenkiintoista nähdä, miten Saksa peliin tulee.

Missä piilevät Saksan mahdollisuudet?

[nosto tasoitus=”oikea”]Kun pelaa intensiivistä ja kovaa peliä, se voi mennä venäläisten puseron alle.[/nosto]

– Heidän pitää pelata omaa intensiivistä hurmospeliään. Kun pelaa intensiivistä ja kovaa peliä, se voi mennä venäläisten puseron alle, ja sitä kautta voi tulla turhautumisjäähy tai jotain muuta. Venäläisten taito pitää myös tappaa puhtailla otteilla, joten se tarkoittaa, että Saksan pitää pysyä pois boksista.

– Ylivoimalla venäläisten taidot korostuvat. Saksan pitää luottaa omaan tyyliinsä ja välttää turhaa säätämistä, sillä tällä pelillä on kaatunut jo Ruotsi ja Kanada. Heidän ei tarvitse muuttaa mitään, vaan pelata jäähyttömästi ja jatkaa samalla hyvällä hurmoksella.

Sitten tullaan tähän perinteiseen kysymykseen, eli joko Saksan maha on täynnä, kun tuli tuollainen yllätys?

– Ei todellakaan ole! Sen näkee, että heillä on hyvä meno päällä ja joukkue on yhtenäinen. He taistelevat mielellään yhdessä toinen toisensa puolesta, ja se on Saksan selkä vahvuus.