Maailmanmestari Petri Vehasen uran huikeat käänteet – ”Poika ei pääse A-junnuissa pelaamaan, mitä tehdään?”

Jääkiekkomaalivahti Petri Vehanen ilmoitti viime yönä twitterissä ja facebookissa julkaisemallaan viestillä lopettavansa pitkän ja menestyksekkään uransa.

Viestinsä loppuun Vehanen kirjoitti sanan ”kiitos” viidellä eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, tshekiksi ja saksaksi – näissä maissa sekä Norjassa Vehanen urallaan pelasi.

Harva tietää tai muistaa, että juuri Norjan liigassa Viking Stavangerissa vietetyllä kaudella 1998–99 oli valtava merkitys sille, että Vehasesta ylipäätään tuli ammattijääkiekkoilija.

Vehanen ei ollut jääkiekkoilijana mikään lapsitähti – kaukana siitä. Omassa 1977 syntyneiden ikäluokassaan Vehanen ei ollut edes Raumalla juniorivuosinaan ykkösmaalivahti. Jopa vuotta nuoremmat maalivahdit veivät usein ykkösvahdin paikan Vehasen nenän edestä.

Kesällä 1998 Vehasen ura oli käännekohdassa. Nuori mies oli roikkunut kolme kautta Lukon A-nuorten mukana, mutta saanut pelata lähinnä jämäminuutteja. Eliteprospects-sivuston tilastot näyttävät noina kolmena kautena Vehaselle 7, 5 ja 6 pelattua ottelua. Vähän lisää pelituntumaa Vehanen haki tuolloin I divisioonassa pelanneesta Uudenkaupungin Jää-Kotkista.

Vehasen viimeisen A-juniorikauden 1997–98 tilastot eivät povanneet kovin kummoista uraa. Kuusi ottelua A-nuorten liigassa, päästettyjen maalien keskiarvo 3,18. Kolme ottelua divarissa, päästettyjä tasan neljä per peli.

Kaiken muuttanut puhelu

Käänteentekevänä tapahtumana toimi yksi puhelinsoitto. Sen soitti tuolloin Lukon B-juniorien huoltajana toiminut Henry Jantunen.

Rauman kupeesta Ihodesta kotoisin olevat Veli-Matti ja Jukka Välinen olivat lähteneet jo 1980-luvun alussa kiekkoilemaan Stavangeriin ja asettuneet peliuriensa jälkeen kaupunkiin. Vuonna 1998 ”Vellu” kuului Viking Stavangerin valmennustiimiin, ”Juice” oli kaupungissa töissä.

– Jantusen ”Hemppu” soitti minulle ja sanoi, että tässä vieressä istuu Vehasen Pete. Poika ei pääse A-junnuissa oikein pelaamaan, mitä tehdään. Hemppu antoi puhelimen Petelle, ja siitä alkoi pojan matka, Jukka Välinen kertoo SuomiKiekko-sivustolle.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Hemppu” soitti minulle ja sanoi, että tässä vieressä istuu Vehasen Pete. Poika ei pääse A-junnuissa oikein pelaamaan, mitä tehdään.[/nosto]

Viking oli tuolloin Norjan liigan huonoimpia joukkueita. Vehanen on kuitenkin jälkikäteen kertonut, että silti, tai ehkä juuri siksi, kausi Stavangerissa oli hänen uransa kannalta jopa ratkaiseva. Vehanen on sanonut, että laukauksia tuli niin paljon, että siinä oli ihan pakko kehittyä.

Jukka Välinen vahvistaa Vehasen lausunnon.

– Yhdessä pelissä Storhamar laukoi 94 kertaa. Peli päättyi 5–5, paikalla ollut Välinen kertoo.

Viking-kauden aikana Vehanen pelasi 31 ottelua päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 4,88 ja torjuntaprosentin tasan 88. Noilla tilastoilla Vehanen valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi.

Takaisin kotiin – ja tutulle penkille

Norjasta Vehanen palasi Lukkoon – vain huomatakseen, että tie liigajoukkueeseen oli edelleen tiukasti tukossa. Kaudella 1999–2000 Lukon maalia vartioi lähes yksinvaltiaana Tom Draper, seuraavalla kaudella Bruce Racine.

Vehanen pelasi kummallakin kaudella kolme liigaottelua – mutta harjoitteli koko ajan hyvin Ari Moisasen opissa.

Vihdoin kaudella 2001–02, kun Lukko käynnisti kuuluisan Omat Pojat -projektinsa, Vehanen sai ykkösvahdin vastuun, jota kantoi kolme vuotta. NHL:n työsulkukaudella 2004–05 Vehanen jäi jälleen kakkosvahdiksi Dwayne Rolosonin varjoon.

Tämän jälkeen Vehanen lähti ulkomaille: ensin meni kausi Ruotsin SHL:n Mora IK:ssa, perään kausi Venäjän liigan Neftekhimik Nizhnekamskissa. Venäjän-kauden aikana, 29-vuotiaana, Vehanen pelasi ensimmäisen maaottelunsa, kaikki ikäluokat huomioiden, EHT-kiertueella.

Kohu erikoisesta vaihtokaupasta

Kaudet 2007–09 Vehanen pelasi jälleen Lukossa. Marraskuussa 2009 hän päätyi tahtomattaan vähäksi ajaksi Suomi-kiekon pienten piirien ykköspuhenaiheeksi. Vehanen sai KHL:n edellisen kevään mestarijoukkueelta Ak Bars Kazanilta houkuttelevan tarjouksen.

[nosto tasoitus=”oikea”]Vehasen siirtyessä Kazaniin joukkue oli KHL:ssä sijalla 12. Kauden päätteeksi Kazan juhli mestaruutta.[/nosto]

Eräänä marraskuisena tiistai-iltana Lukon päävalmentaja Rauli Urama kommentoi ennen TPS-ottelua, että Vehanen ei ole lähdössä minnekään. Samaan aikaan toisaalla toimitusjohtaja Timo Rajala kertoi, että seurat neuvottelevat siirrosta. Irvileuat saivat taas aiheen naureskella Lukon johdon toiminnalle, mutta tapaus selitettiin niin, että sopimustarjousta ei oltu ehditty kiireessä saattaa Uraman tiedoksi ennen ottelun alkua.

Pari päivää myöhemmin Vehanen siirtyi Kazaniin erikoisessa vaihtokaupassa: Kazanista Lukkoon saapui ruotsalaismaalivahti Mikael Tellqvist sekä sievoinen tukku rahaa.

Vehasen siirtyessä Kazaniin joukkue oli KHL:ssä sijalla 12. Kauden päätteeksi Vehanen, Jarkko Immonen, Janne Pesonen, Niko Kapanen ja Hannes Hyvönen juhlivat Kazanin paidassa KHL:n mestaruutta.

Vehasen torjuntaprosentti 93,5 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,73 olivat KHL:n runkosarjan parhaat, ja hänet valittiin KHL:n kauden parhaaksi maalivahdiksi. Pudotuspeleissä Vehanen pelasi kaikista maalivahdeista eniten nollapelejä.

Bratislavan kultainen kevät

Seuraavana keväänä Vehasen tilastot (torjuntaprosentti 95,7 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,32) olivat KHL:n pudotuspelien parhaat, mutta joukkue putosi jo toisella kierroksella.

Silti keväästä tuli Vehaselle kenties vielä ikimuistoisempi kuin edellisestä.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Ei mua edes haittaa. Sillä ei ollut oikein mitään merkitystä. Kulta oli se tärkein.”[/nosto]

Vehanen oli ensimmäisen kerran, 33-vuotiaana, Leijonien selkeä ykkösmaalivahti. Leijonat palasi Bratislavan MM-kisoista kultamitalien ja massiivisen kohun kera. Vehanen torjui kisoissa 95,4 prosentin tarkkuudella ja päästi vain 1,24 maalia per ottelu. Kolmessa pudotuspelissä Vehanen päästi yhteensä kaksi maalia.

Suomessa viriteltiin pienimuotoista skandaalia siitä, että Vehasta ei valittu kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Niin kisajärjestäjien kuin median valinta osui Ruotsin Viktor Fasthiin, joka päästi finaalissa kuusi maalia Vehasen yhtä vastaan. Syy valinnoille oli se, että ne oli tehty ennen finaalia.

Tyypilliseen tapaansa Vehanen viittasi koko ”kohulle” räpylällä.

– Ei mua edes haittaa. Sillä ei ollut oikein mitään merkitystä. Kulta oli se tärkein. Aina on kiva saada tunnustusta, mutta ei sitä sen enempää mieti, Vehanen kommentoi aihetta taannoin Leijonat.comin haastattelussa.

MM-kullan jälkeisen kauden Vehanen pelasi vielä Kazanissa ja oli Leijonien ykkösmaalivahti myös Suomen ja Ruotsin jaetuissa MM-kisoissa keväällä 2012. Ne kisat päättyivät Leijonilta pronssiottelun tappioon Tshekille.

Kotiinpaluun riemu ja tuska

Kotikisojen pettymyksen jälkeen Vehanen jäi Suomeen ja suuntasi rakkaaseen kotikaupunkiinsa Raumalle. Sekä Vehasen että Lukon suunnitelmissa oli ainakin hienoinen ajatus ja toive siitä, että kauden 2012–13 aikana jo 35 vuotta täyttänyt maalivahti lopettaisi uransa kasvattajaseurassaan.

Moni suoraan sanoen odotti, että Vehanen torjuisi Lukolle 50 vuotta odotetun mestaruuden ja laittaisi siinä ohessa seuran toimintaa ojennukseen.

Näin ajatteli Vehanen itsekin – ja huomasi urakan aivan liian suureksi yhdelle miehelle.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Lukossa pelatessani minun oli vaikea hengittää Raumalla. Koko ajan kyseltiin jääkiekosta ja se oli koko ajan edessäni. Sitä ei päässyt karkuun kuin linnoittautumalla kotiin.”[/nosto]

Reilut kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2016, pelattuaan ja asuttuaan jo puolitoista vuotta Saksan pääkaupungissa Berliinissä, Vehanen purki tuntojaan allekirjoittaneen tekemässä haastattelussa, joka julkaistiin raumalaisessa Länsi-Suomi-lehdessä.

– Ahdistus on ehkä liian vahva sana, mutta Lukossa pelatessani minun oli vaikea hengittää Raumalla. Koko ajan kyseltiin jääkiekosta ja se oli koko ajan edessäni. Sitä ei päässyt karkuun kuin linnoittautumalla kotiin, Vehanen kertoi tuolloin.

– Usein tuntui, että koko organisaatio oli minun harteillani. Lukosta tuli itsellenikin liian tärkeä asia. Aloin jo keskittyä muidenkin ihmisten hommiin, että hoitavatko kaikki oman ruutunsa kunnolla, Vehanen myönsi.

Paradoksaalista kyllä, kasvattajaseurassa ja kotihallissa paineet olivat suuremmat kuin missään muualla.

– Lukko on minulle kaikkein rakkain seura, ja toivon Lukolle mestaruutta enemmän kuin mitään muuta. Mutta Lukossa pelatessa tämä rakkaus kertautui niin, että otin liikaa paineita ja stressiä. Edes MM-kisoissa Suomen paidassa en tuntenut samanlaisia paineita, Vehanen sanoi Länsi-Suomessa.

Sielu lepäsi metropolin sykkeessä

Yhden, ja viimeiseksi jääneen, Lukko-kautensa jälkeen Vehanen suuntasi perheineen Berliiniin, missä viihtyi lopulta peräti neljä vuotta. Nimenomaan viihtyi.

– Täällä olen oppinut itsestäni paljon. Olen huomannut, että henkisesti minulle on helpointa, kun ei tarvitse ajatella jääkiekkoa 24/7. Jääkiekkoa pelatessa minun on helpompi olla isossa metropolissa, Vehanen sanoi tammikuussa 2016.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Henkisesti minulle on helpointa, kun ei tarvitse ajatella jääkiekkoa 24/7.”[/nosto]

Eilen Vehanen siis pelasi upean uransa viimeisen ottelun. 40-vuotiaana hän johdatti Eisbären Berlinin Saksan DEL-liigan finaaleihin. Tavallaan kuvaan sopii, että viimeinen kausi oli hänen Eisbären-uransa paras. Runkosarjassa Vehanen torjui kiekkoja 92,4 prosentin tarkkuudella ja päästi keskimäärin 2,46 maalia.

Vehasen ura oli lähellä saada kultaisen kruunun – mutta vain lähellä. DEL-liigan seitsemäs finaali eilen illalla päättyi Red Bull Münchenin 6-3-voittoon.

Lopetamispäätöstä hän on kypsytellyt jo pitkään. Jo tammikuussa 2016 hän sanoi miettineensä paljonkin, mitä haluaisi tehdä uransa jälkeen.

– Pitäisi keksiä joku mukava ”oikea” ammatti. Mutta ajatus siitä vaihtuu lähes päivittäin. Osa minusta haluaisi pysyä jääkiekossa, osa haluaa tehdä jotain ihan muuta. Tärkeintä on, että senkin työn pitää olla mielekästä ja haastavaa, hän sanoi Länsi-Suomen haastattelussa.

Voitaneen ennustaa lähes 100 prosentin varmuudella, että Vehanen on pienen hengähdystauon jälkeen jollakin tavalla mukana Lukon toiminnassa. Vehasta parempaa mentoria esimerkiksi tänään virallisesti Lukkoon palannut nuori maalivahti Oskari Setänen ei voisi kuvitella.

[nosto tasoitus=”oikea”]Vehasta parempaa mentoria esimerkiksi Lukkoon palannut nuori maalivahti Oskari Setänen ei voisi kuvitella.[/nosto]

Mutta ennen uusia töitä Vehanen lämmittää kerran jos toisenkin mökkisaunansa. Siihen puuhaan Vehanen suuntasi Raumalla pelatessaan aina, kun se oli vähänkään mahdollista. Mökistä tuli jo vuosia sitten Vehaselle rakas ja tärkeä rauhoittumisen ja akkujen lataamisen paikka – raskaimpina aikoina jopa eräänlainen pakopaikka.

Täydellinen esikuva

Vehanen on Raumalla niin pidetty persoona, että hän saa töitä käytännössä sieltä, mistä kehtaa kysyä – vähän ujo ja vaatimaton luonne kun on.

Jo uransa aikana Vehanen oli Raumalla mukana ravintolabisneksessä. Yhdessä kahden muun raumalaisen huippujääkiekkoilijan eli Antti Raannan ja Janne Niskalan kanssa Vehanen on perustanut Gottippäi-rahaston, joka tukee vähävaraisten junioreiden jääkiekkoharrastusta Rauman seudulla.

[nosto tasoitus=”oikea”]Hän oli omasta joukkueestaan, epäilemättä koko kaupungin kaikista jääkiekkoilijoista, motivoitunein harjoittelemaan ja kehittymään.[/nosto]

Vehanen itse on useasti kiitellyt urastaan sitä, että Lukossa nuoret maalivahdit ovat pitkään saaneet varusteet seuralta. Tämä on yksi tekijä siinä, että Raumalta on tullut lukuisia huippumaalivahteja. Ilman tätä tukea monen innokkaan maalivahdin ura olisi katkennut jo alkutekijöihinsä.

Sellainen Vehanen nimenomaan oli: innokas. Hän ei ollut huippulahjakas, ei vielä kaksikymppisenäkään edes oman joukkueensa ykkösvahti.

Mutta hän oli omasta joukkueestaan, epäilemättä koko kaupungin kaikista jääkiekkoilijoista, motivoitunein harjoittelemaan ja kehittymään. Onnekseen hän pääsi myös nauttimaan alansa ehdottoman huipun, Ari Moisasen, valmennuksesta.

Tänään Vehanen lopetti uransa maailmanmestarina ja KHL-mestarina.

Siksi Petri Vehanen on yksi parhaista mahdollisista esikuvista ja esimerkeistä jokaiselle junioriurheilijalle.