HELSINKI. Leijonien tuore – historian kolmas – maailmanmestaruus oli sensaatio.

Suomella ei ollut yhtään varsinaista NHL-vahvistusta. AHL:stä saatiin mukaan pari kaveria. KHL:stäkin vain osa Suomen parhaista. Leijonissa oli lukuisia MM-tason ensikertalaisia.

Kun joukkue oli juuri saapunut Suomeen, Jukka Jalonen sanoi SuomiKiekko-sivuston IG TV Live -lähetyksessä, että kyse oli ”kovasta joukkuehengestä ja sitoutumisesta”.

Joukkuepelaamisen puolesta on puhunut Suomessa ehkä äänekkäimmin MTV:n kiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen. SuomiKiekko-sivusto haastatteli Sihvosta Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Sihvosen mukaan maailmanmestaruus ei ollut sattumaa, vaan looginen lopputulos pitkälle ja johdonmukaiselle prosessille.

Petteri Sihvonen, ennen turnausta kukaan ei uskonut tähän joukkueeseen. Uskoitko sinä?

– Jossain määrin uskoin. Ehkä vähän vastarannan kiiskenäkin uskoin, että tämä tulee olemaan näytös siitä, mihin päästään pelkällä pelikirjalla ilman pelaajia, jos vähän kärjistän. Ei tullut ajateltua, että mestaruus tulisi. Ehkä ajattelin, että pronssia voisi tulla, Sihvonen sanoi.

Onko tämä isku kaikille yksilövetoisen kiekon puolustajille?

– On tämä, jos sen haluaa niin nähdä. Kiistatta tässä on kiusausta nähdä se niin. Suomessa on väännetty jääkiekon totuudesta hienosti ja voimakkaasti. Nyt taas vaaka kallistui joukkuepelin ja pelikirjan puolelle.

Nyt pitäisi kaivella sahan puolelta rippeitä ja liimailla niitä yhteen nöyrin mielin.

Onko tässä kohtaa syytä liimailla fläppitauluja takaisin yhteen?

– Erittäinkin paljon pitäisi nyt kaivella sahan puolelta rippeitä ja liimailla niitä yhteen nöyrin mielin.

Voiko Suomen turnausvoitto mennä sattuman piikkiin, kun otetaan huomioon, että tässä on kyse hyvin pienestä otannasta?

– Hyvä kysymys, johon on kaksi vastausta. Se on ihan oikein sanottu ja arveltu, että otanta on tosiaan pieni. Mutta kun sen suhteuttaa kymmeneen vuoteen niin, että tämän tyylisillä toimenpiteillä – joihin Jukka Jalonen nyt meni – menestys on ollut aika hyvää. Kun sen asian palauttaa sinne, otanta ei yhtäkkiä olekaan liian pieni.

– Näen, että tämä on tietyllä tapaa looginen jatkumo, mikä tulee jostain todella kaukaa ihan westerlundlaisista ajoista lähtien tähän päivään. Ja siihen vielä yhdistettynä [apuvalmentaja Antti] Pennasen ja [apuvalmentaja Mikko] Mannerin uudet ajatukset, niin se on loogisempaa kuin mitä äkkiä voisi ajatella. Ei tämä ollut sattumaa.

Mennään yksityiskohtaisemmalle tasolle. Miten Suomi oikeastaan voitti isoimmat pelinsä: Kanadan kahdesti, Ruotsin ja Venäjän?

– Lohkovaiheessa osin sillä, että päävastustajilla ei ollut vielä paketti kasassa. Leijonilla se oli heti kasassa jaloslaisittain. Mutta sitten pudotuspelivaiheessa tarvittiin myös Pennasen ja Mannerin tuomia mausteita, joiden avulla ylitettiin vanha Jukka Jalosen pelaamisen raami. Plus sitten asia, joka todettava, että maalivahti onnistui täydellisesti.

Perustana oli toisteisuus, ja sillä toisteisuudella lyötiin Kanada, Venäjä ja Ruotsi.

– Kyllä se [mestaruus] perustui yksinkertaisesti siihen, että Leijonat pelasi jääkiekkoa niin toisteisesti kuin jääkiekkoa voi pelata. Ja silti sekin varioitui. Vastustajat taas eivät pelanneet toisteisesti. Se oli se toisteisuus plus hirveän kova joukkuehenki plus valtavaksi kasvanut yksittäisten pelaajien itseluottamus.

– Mutta perustana oli toisteisuus, ja sillä toisteisuudella lyötiin Kanada, Venäjä ja Ruotsi.

Voidaanko tulkita, että toisteisuuden tuoma rauhallisuus nosti joukkuehengen ja itseluottamuksen niinkin korkealle?

– Kyllä. Rauhallisuus ja toisteisuus nostivat paitsi itseluottamuksen korkealle myös loivat itse asiassa peliin aika korkean pelinopeudenkin. Mutta se toi pelaajille rauhan siitä, että heillä oli koko ajan tiedossa, mitä tässä ja tässä pelitilanteessa suurin piirtein yritetään tehdä.

– Ikinähän se ei mene ihan niin kuin taktiikkataululle on piirretty, mutta kun se menee useammin ja useammin kuin vastustajalla 60 minuutin ajan [niin hyvä tulee]. Se antoi sellaista turvaa, että yhtäkkiä keskinkertaiset pelaajat olivat huippupelaajia. Fakta on, että he löivät nämä NHL-miehet.

Jos Suomi olisi saanut NHL-vahvistuksia mukaan, olisiko tämä ollut yhtä hyvä kollektiivinen paketti kuin nyt?

– Ei. Se että juuri tähän pakettiin lisäarvoa olisi tuonut, niin tiukka seula siinä olisi ollut. Sebastian Aho olisi voinut kelvata, koska Aho on mentaalisestikin sen tyylinen, että hän olisi ollut aika nopeasti osa sitä. Mutta en halua edes kunnolla sanoa Ahoa, koska silloin tämä joukkue olisi ollut eri.

NHL:stä Sebastian Aho olisi voinut kelvata tähän joukkueeseen.

– Tämä oli ainutkertainen nyt ja tietyllä tapaa koelaboratorio, mitä minä rakastin. Ykköspelaaja oli Sakari Manninen, joka nippa nappa mahtuisi jos kerättäisiin ihan parhaista pelaajista koottu joukkue. Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: Hyvä näin, ettei kerta kaikkiaan sitten tullut ketään, koska se olisi arvaamattomalla tavalla muljauttanut ryhmädynamiikkaa tavalla tai toisella.

Keitä sellaisia yksilöpelaajia tästä joukkueesta voidaan nostaa esiin, jotka voisivat pärjätä NHL:ssä?

– NHL:ssä tai olla mukana ensi vuonna, kun NHL:stä saadaan varmasti enemmän pelaajia mukaan. Haluan sanoa omasta mielestäni huikeimmat suoritukset. Manninen, [Harri] Pesonen, pakeista [Mikko] Lehtonen, turnauksen loppupuolella [Niko] Mikkola, puolustussuunnan luutija [Atte] Ohtamaa, [Veli-Matti] Savinainen ja pakko Kaapo Kakollekin on varata tila. Hän kehittynee, vaikkakaan hän ei enää turnauksen loppupuolella ollut sellainen ratkaiseva hahmo.

Antti-Jussi Niemi twiittasi, että nyt on ihmisten aika havahtua Euro Hockey Tour -turnausten tärkeyteen. Puhutaan pitkästä valmistautumisajasta, jota NHL-pitoisilla ryhmillä ei ole. Mikä merkitys sillä on, että sama joukkue on yhdessä monta viikkoa?

– Totta kai sillä on aivan valtava ja ratkaiseva merkitys – ainakin tälle joukkueelle oli – että oli kuukauden yhdessäololeiri ennen turnausta. EHT:n merkitys vaihtelee kovasti. Joskus Karjala-turnauksestakaan ei ole lopullisessa MM-joukkueessa kovin montaa. EHT ei välttämättä liity MM-kisoihin, se riippuu NHL-miesten saatavuudesta.

Pienempään kaukaloon siirtymisestä hyötyvät pohjoisamerikkalaiset ja Suomi.

– EHT-turnauksissa ajetaan sisään laajemmassa silmänaloissa pelaajia, vihitään ikään kuin uusia pelaajia leijonatouhuun. Kyllä siinä A-J Niemi on hajulla, mutta kiinteämmin MM-turnaukseen liittyy leiritysvaihe.

– EHT on toisella tapaa äärimmäisen tärkeä suomalaiselle lätkälle. Toisina kausina se hyödyttää suoraan MM-kisoja, mutta aika usein se on se, missä uudet tulijat saavat tulikasteen. Oikeastaan varmaan melkein kaikki pelaajat ovat saaneet leijonapelaajana tulikasteen EHT:ssä.

Vuonna 2022 MM-tasolla siirrytään pienempään kaukaloon. Mitä mieltä olet?

– En kannata sitä, en ainakaan sitä suoraa hyppyä [26 metriä leveään kaukaloon]. 28 metriä olisi voinut olla jollain lailla hyvä. Haluan kuitenkin huomauttaa, että siitä [muutoksesta] varmaan hyötyvät pohjoisamerikkalaiset ja Suomi, paradoksaalisesti.

Miksi Suomi hyötyy siitä?

– Koska toisteinen lätkä toimii sielläkin äärimmäisen hyvin. Siellä jos missä se toimii. Toisteinen hyökkääminen tuottaa toisteista puolustamista. Tietyllä lailla Nuoret Leijonat sen jo näyttivät toteen.

[readmore from=Leijonat]

– Olen ajatellut jo vuosikausia, että Meidän Peli ei ole vain ison kaukalon lätkää. Se on myös pienen kaukalon lätkää. Siellä pitää pieniä säätöjä tehdä. Ehkä sen tyylisiä, miten Leijonat pelasi nyt [MM-finaalissa] toista erää. Eli pitää mennä vähän nopeammin ja rapsakammin pystyyn, mutta joka tapauksessa se joukkue joka niissä olosuhteissa kykenee tuottamaan vähänkin kiekkokontrollia, on yllättävän vahvoilla.

– Tiettyjä juttuja on vähemmän, mutta niiden vaikutus pelaamiseen on suuri. Uskon, että Meidän Peli tulee toimimaan todella hienosti myös pienessä kaukalossa.

Aiheet Haastattelut Leijonat MM-kisat Sihvonen Petteri