Pari vuotta sitten peliajasta nuorten sarjoissa taistellut sensaatio oli Suomen mestaruuden avain – kirjoitti nyt NHL-sopimuksen: ”Välillä joutui rauhoittelemaan itseään”

LAHTI. “Miltä tuntuu olla hallitsevan Suomen mestarin ykkösvahti?”

Kysymys ei saa HPK:ssa torjunutta Emil Larmia häkeltymään. Uskomattomia steppejä viime vuosien aikana ottanut maalivahti juttelee lahtelaisessa kahvilassa jatkuvasti iloiseen ja avoimeen sävyyn.

– Aika vähän tulee mietittyä. Kun katsoo jotakin koostetta viimeisestä finaalista, niin tulee aika epätodellinen fiilis edelleen, miesten peleihin Mestiksen puolella kaudella 2015-16 murtautunut 22-vuotias maalivahti miettii SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

Mitä kevään pätkiä veskari on katsonut eniten?

– Pari kertaa on tullut katsottua koko finaalikooste. Se hetki, kun (Markus) Nenonen painaa maalin… Omat muistikuvani lyövät ihan tyhjää.

Jos on Larmin tarina sensaatiomainen, niin samaa voi sanoa HPK:n viime talvesta.

– Jotenkin sitä on aika vaikea käsittää. Joskus olen katsonut muita ylöspäin, että pelaavat finaaleissa, ja nyt pelasin itse. Se on tosi hieno fiilis.

Pää kestää

Viimeistään keväällä suomalainen kiekkoväki tiesi, kuka on Emil Larmi. Toisin oli neljä vuotta sitten, syksyllä 2015. Mestis-debyytti tapahtui Heinolan Peliitoissa yllättävästi.

– (Antti) Rautiola otti pelikiellon, Liigassakin taisi olla joku loukkaantuminen ja A-nuorten ykkösveskarikin oli loukkaantunut.

Larmi torjui tuon kauden avauspelissä Peliittojen maalilla nollapelin torjuntamäärän noustessa 40:n paikkeille.

Tähdeksi muovautunut torjuja näytti silloin, että hänestä on hioutumassa timantti. Olisiko torjuja uskonut tuolloin, että hän on jonain päivänä nuorten maailmanmestari ja Suomen mestari?

– En. Silloin kaikki tapahtui nopeasti, kun pääsin pelaamaan edes Mestiksessä ykkösenä. A-nuorissa en ollut ollut ykkösenä ja yhtäkkiä olin Mestiksessä ykkösenä. Sitten sain liigasopimuksen. Kohta siitä pelasin ensimmäiset maaottelut.

– Välillä joutui rauhoittelemaan itseään. Asioita ei välttämättä tapahdu koko ajan yhtä nopeasti. Piti malttaa, ja antaa itselle aikaa. Asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen.

– Välillä joutui rauhoittelemaan itseään.

Keväällä 2018 vahti torjui voiton heti ensimmäisessä A-maaottelussaan. Pään kestävyydestä oiva osoitus oli myös Liigan finaalisarja menneenä kevääänä.

– Koen, että pystyn olemaan hyvä niissä (kovissa) hetkissä. Eivät ne paikat tuo itselle hirveästi paineita. Tiedän, että olen pystynyt onnistumaan niissä paikoissa ennenkin, olen varmaan joskus myös epäonnistunut.

– Kaikki lähtee omasta suorituksesta. Tulos seuraa sitä.

Liigan tähtiin murtautuminen, maajoukkuedebyytti, Suomen mestaruus ja NHL-sopimuksen kirjoittaminen ovat tapahtuneet kolmessa vuodessa. Mikä näistä merkitsee pelaajalle itselleen eniten?

– Suomen mestaruus ehdottomasti. NHL-sopimuksella on mahdollisuus päästä näyttämään, mutta sillä ei ole saavutettu tai voitettu vielä mitään missään. Haluan pelata ja menestyä siellä.

Sensaatiomainen mestaruus päätti aikakauden Suomessa

HPK:n Suomen mestaruus oli uskomaton tarina. Joukkue oli mustaa massaa muiden joukossa, ja ihmiset puhuivat Kärppien mestaruudesta itsestäänselvyytenä.

– Luulen, että meillä ei ollut varaa lähteä miettimään eteenpäin. Arki ja oma peli olivat meillä kunnossa.

HPK pisti ensiksi kesälomille TPS:n. Välierissä kaatui Tappara, finaalisarja meni poikki seitsemännen pelin jatkoerässä.

– TPS-sarjassa olimme aika paljon parempia. Pystyimme viemään sitä. Fiilis oli aluksi, että voimme voittaa tämän sarjan.

– Neljän parhaan joukkoon pääsemisen jälkeen oli pelkkää voitettavaa. Huomasimme, että ”hei, pelaamme tätäkin jengiä vastaan aika hyvin.” Pystyimme kairaamaan voittoja.

Tapparaa vastaan itseluottamus taisi nousta pilviin. Sensaatio-sanaa ei tässä jutussa voi liikaa painottaa. Jos on Larmin urakaari sen tapainen, niin samaa voi sanoa HPK:n viime talvesta.

– Puolet joukkueesta oli jossakin Tappara-pelissä kipeänä, ja niistä ketkä pelasivat, oli vielä puolet kipeinä. A-junnuja taisi olla ketjullinen tai kaksi, ja silti pystyimme voittamaan. Ennen peliä oli sellainen fiilis, että mitähän tästä tulee.

– Pelin jälkeen oli ajatus, että on ihan sama, ketä tuotte vastaan. Sen jälkeen emme tainneet Tapparalle enää hävitä, vahti veistelee.

– Pelin jälkeen oli ajatus, että on ihan sama, ketä tuotte vastaan.

Haastajan asema sopi Kerholle.

– Kun pääsimme finaaleihin, niin oli entistä enemmän vain voitettavaa. Kukaan ei tulisi tuomitsemaan, vaikka ei tulisi mitään. Me näimme edelleen, että pärjäämme. Finaaleissa huomasi, että vastustaja oli oikeasti aika kova. Ei ollut helppo homma.

– Jaksoimme luottaa omaan tekemiseen. Kärpät pääsi katkon paikalle, mutta pystyimme tekemään omaa hommaa.

Eli mestaruus ei siis lopulta vaatinut taikatemppuja?

– No ei. Kyllähän meidän peli oli keväällä aika kondiksessa. Se vain luisti.

Finaalisarjassa ottavana osapuolena oli Larmin kanssa hyvää pataa oleva Veini Vehviläinen. Hänen mahdollinen lyöminen ei kasvattanut kilpailuviettiä.

– Ei sitä pysty miettimään. Siinä on niin paljon ulkoisia tekijöitä muutenkin. Keskittyminen oli vain omassa hommassa. Jos keskittyminen karkaa johonkin tuollaiseen, niin tulee kylmää kyytiä aika nopeasti. Toki oli kiva pelata kaveria vastaan ja oli kivaa voittaa.

Viime talvi ei ollut pelkkää juhlaa. Loukkaantumiset laskivat ottelumäärän runkosarjassa alle 40:n. Esimerkiksi sydäntalvella HPK pestasi maalilleen hetkeksi Rasmus Reijolan. Toinen vahti oli tuttu Antti Karjalainen.

– Hetkisen mietin, että kerkeänkö pelaamaan Kerhossa enää ollenkaan, vai loppuvatko pelit kesken, ennen kuin pääsen takaisin. Silloin ei olisi uskonut, että näin asiat vain kääntyvät.

– Hetkisen mietin, että kerkeänkö pelaamaan Kerhossa enää ollenkaan.

Hämeestä maailmalle

Larmi siirtyi Peliitoista Hämeenlinnaan kaudeksi 2016-17. Vahti torjui kolmella runkosarjakaudella vanhimmasta sesongista tuoreimpaan 46, 46 ja 36 ottelua. Hämeenlinna on hyvä paikka ponnistaa.

– Kyllähän tämä on kuin taivas tai helvetti, vähän kuin kaikkialla. On tosi intohimoinen paikka, vaikka ei olekaan iso kaupunki.

Tuore Suomen mestari muistelee HPK:ssa lopulta vain yhdessä liigapelissä pari kautta sitten torjuneen Nathan Lawsonin tarinaa. Se meni Hämeenlinnassa lopulta totaalisen vihkoon.

– Olen nähnyt Lawsonin kohtalon. Hänestä ei tullut fanien suosikkia, eikä hän siellä kauaa ollutkaan.

Kun HPK:n Jere Myllyniemen sopimuksen purkamisesta kerrottiin aikoinaan eräässä tilaisuudessa, yleisö ei yllättäen ollutkaan pahoillaan. Hämeenlinna vaikuttaa olevan menestyksen nälkäinen kaupunki.

– Kun sujuu, niin se on hyvä paikka olla.

Ennen Peliittoihin murtautumista Pelicansin A- ja B-nuorissa pelannut Larmi sai hyvää oppia aikoinaan myös lahtelaisjoukkueessa. Pelicans-taustaisia maailmanmestareita ovat lisäksi mm. Niko Hovinen, Janne Juvonen, Jasper Patrikainen ja Jussi Olkinuora. Maalivahteja kaikki.

– Kyllähän täällä on tehty asioita oikein. Muistan, kun itse U20:ssä voitin, niin naureskelimme tuolle samalle asialle. Lahdesta tulee nimenomaan kolmosveskarimestareita, nauruun repeävä Larmi heittää.

NHL-unelmaa kohti

Larmilla on kaiken koetun jälkeen edessään taas iso steppi. Vahti ja Pittsburgh Penguins kirjoittivat kesällä kahden vuoden tulokassopimuksen. Se ei saa vastikään ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikassa käynyttä sankaritorjujaa hämilleen.

– Pyrin olemaan positiivisessa mielessä esillä. Se on minun luonne, tykkään hymyillä. Silloin elämäkin on yleensä ihan mukavaa, Twitterissä ihmisiä naurattava Larmi sanoo.

– Pyrin olemaan positiivisessa mielessä esillä. Se on minun luonne, tykkään hymyillä.

Muualle siirtyminen on ollut mielessä pidempään.

– Mulla oli sellainen tavoite, että jatkaisin ulkomailla. Koin, että se kehittäisi mua eniten. Syksylläkin sitä mietin.

Larmi teki kesällä sopimuksen Tapparaan. Se kesti vain muutaman päivän, ja maalivahti sai lukea omista sosiaalisen median kanavistaan “takinkääntäjä”-kommentteja.

– Tapparan kanssa sopimus on purettu. Jenkeissä tulen pelaamaan. Aika näyttää, että missä siellä. Todennäköisesti AHL:ssä, mutta aina voi tapahtua kaikkea suuntaan tai toiseen.

Jos ovat Liigan ykkösvahdiksi murtautuminen, nuorten maailmanmestaruus ja Suomen mestaruus jonkinlaisia yllätyksiä, niin mitä ajatuksia rapakon taakse siirtyminen herättää?

– Tiesin, että se on mahdollista. Pittsburgh oli ollut kauden aikana kiinnostunut. Siitä, että tuleeko tarjousta, ei ollut mitään hajua, myöhemmin syksyllä matkaan lähtevä Larmi heittää.

Kesän visiitti meren taakse tuli hyvään saumaan.

– Itse pääsin näkemään maata ja organisaatiota sekä tutustumaan ihmisiin. En tiennyt, miten asiat siellä toimivat. Se oli isoin syy, miksi halusin lähteä. Sain itse valita, että menenkö käymään vai enkö mene.

Pelaajan mukaan jääkiekkomaailmassa on asioita, joista hän ei vielä tiedä, tai joissa on opittavaa. Larmi tietää myös sen, että on asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa.

– Jatkan omaa kehittymistä samalla tavalla kuin ennenkin. Koitan etsiä lisää asioita, joissa pystyn kehittymään. Uskon, että palkinto tulee sitä kautta. Tiedän, että NHL:ään pääseminen voi kestää.

Penguinsin organisaation muita tuoreita kasvoja ovat mm. Niclas Almari, Oula Palve ja Kasper Björkqvist.

– Kaikkien kanssa olen pelannut joskus samassa joukkueessa. Se on hauska yhtälö. Leirillä taisi olla kuusi suomalaista, ja muualta Euroopasta vain pari. Suomalaisella jääkiekkoilulla menee kovaa.

Ihailtava asenne

Avoin, sosiaalinen, iloinen, realisti.

Adjektiivit, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen Emil Larmista. Luulisi, että näillä sekä annetuilla näytöillä NHL:n portit aukeava taatusti.

Jotain pelaajan asenteesta kertoo hänen reaktionsa toistaiseksi viimeisen liigapelin jälkeen. Larmi meni taputtamaan jatkoerässä Suomen mestaruuden hävinnyttä Vehviläistä ennen omiin kultajuhliin rientämistä.

– Oli tullut sellainen fiilis, että jos se noin päin päättyy ja mahdollisuus tulee, niin käyn heittämässä siinä tsempit. Se oli varmasti maali, jonka hän haluaisi takaisin.

– En yleensäkään ymmärrä, että jos voittaa itse, niin miksi toista pitäisi viedä vielä alaspäin.

– Sellaista urheilu on, olisi voinut olla myös toisinpäin. Sitten olisi toinen hymyillyt. En yleensäkään ymmärrä, että jos voittaa itse, niin miksi toista pitäisi viedä vielä alaspäin. Voitosta saa jo itselle ihan tarpeeksi.