LAHTI. Jokaisen pelin jälkeen joku on selittämässä, että pelaaminen on hyvää ja raikasta, mutta suurimmaksi osaksi joka pelissä tulee nassuun. Yhdessäkään ottelussa se jänne, joka alkukaudesta käänsi koitoksia kolmansissa erissä, ei enää kestä. Pelitapa, eli aggressiivinen ja voimakas hyökkääminen ei toimi. Vahvistuksen statuksilla tulleet pelaajat vaeltavat jossain, missä lie.

Siinäpä se onkin sitten katastrofi valmis. Mainitut asiat ovat leimanneet viime kauden yllättäjä Pelicansia Liigassa pitkän aikaa. Perjantaina HPK:ta vastaan koetussa 1-6-tappiossa jopa niinkin yksinkertainen asia, kuin suoraviivainen hyökkääminen tökki.

– Kyllä mä luulen niin. Enemmän olisi pitänyt saada äijiä maalille ja suoraviivaisuutta, AHL:stä Suomeen palannut pakki Alex Lintuniemi myöntää.

Suoraviivaisuuden puuttumisesta huolimatta ensimmäiset 40 minuuttia kotijoukkue sai luotua maalipaikkoja ja peliä. Se oli parempaa, kuin mitä tulostaulu näytti.

– Ehdottomasti. Tasainen peli.

Pudotuspelipaikkojen ulkopuolelle vajonneen Pelicansin pelitavassa, hyökkäämisessä on siis toivoa, vaikka sarjasijoitus on jo lähellä pohjaa?

[nosto tasoitus=”vasen”]- Meillä on hyviä juttuja hyökkäyspäässä.[/nosto]

– Meillä on hyviä juttuja hyökkäyspäässä.

– Olemme aika hyviä siellä kulmissa hyökkäyspäässä. Meillä on vahvat ja isot hyökkääjät. Menemme maalille aika ahkerasti, mutta ehkä pitäisi saada kiekkoa hyökkääjille sinne enemmän. Pyörimme kulmissa liikaa.

HPK:ta vastaan Pelicans vältti kauhean pituiset oman puolustuspään paineet ja ennen kaikkea niitä seuranneet pelilliset vaikeudet sentään jonkun tovin. Joukkue oli viisikkona tiivis oikeastaan toiseen taukoon asti. Sitten se jänne napsahti totaalisesti.

– En haluaisi sanoa, että luovutimme, mutta valitettavasti vähän sen näköistä se oli lopussa.

[nosto tasoitus=”oikea”]- En haluaisi sanoa, että luovutimme, mutta valitettavasti vähän sen näköistä se oli lopussa.[/nosto]

HPK latoi päätöserässä neljä maalia Pelicansin nukahtaessa täysin. Se jänne napsahti tällä kertaa ensiksi henkisellä puolella.

– Ei sitä ikinä halua myöntää, mutta kyllä mä luulen, että niin siinä kävi.

Analyyttiseksi tiedetty päävalmentaja Ville Nieminen antoi noin puolen minuutin haastattelun.

– Joukkueurheilu tarjoaa paljon tekosyitä. Sen verran on ylpeyttä jäljellä, että en ala etsimään tekosyitä. Sen totean, että kuten valmentajilla on paljon velvollisuuksia, niin kyllä pelaajallakin ovat ylpeys ja velvollisuus.

Avainpelaajat ulapalla

Ennen HPK-peliä Pelicansilta eniten miinusta tilastoihin olivat ottaneet Antti Tyrväinen (-16), Hannes Björninen (-17) ja Juhamatti Aaltonen (-18) – eli yllätys yllätys, joukkueen ykkösketju. Joku on pahasti pielessä, jos pelitavan, eli aktiivisen ja aggressiivisen hyökkäämisen ydin on jatkuvasti pulassa.

Aaltonen toki näkyi muunkin kuin kultakypäränsä takia. Maailmanmestari osoitti taitonsa kiekon kanssa ja teki hän kyllä puolustustyötäkin hyvin, mutta välillä hän seistä tönötti omalla puolustusalueella kuin betonipatsas.

Tällaisina vaikeina aikoina katseet kääntyvät osaksi ja aiheesta myös uusiin hankintoihin. Kenttäpelaajista vahvistus-statuksen sotureina voitaneen pitää ainakin Janos Haria, Topi Jaakolaa, Jonatan Tanusta ja Frank Gymeriä.

Ensiksi mainittu sai Pelicansin vahvan syyskauden aikana jotain aikaiseksi, ja näyttipä maailmanmestari Jaakolakin joskus aikoinaan vankkuutta tuovalta konkarilta. Sittemmin otteet ovat lässähtäneet kummankin pelaajan kohdalla. Tanuksen ja Gymerin suorittamisesta ei pysty repimään mitään iloa.

Lintuniemi itse oli pirteä ilmestys, eikä häntä sovi lytätä ainakaan vielä.

– Ei tommosen jälkeen voi olla tyytyväinen. Aina yritän jalalla ja käsillä nostaa kiekon kanssa peliä ja tuoda omiin fyysisyyttä. En usko, että tuommoisen esityksen jälkeen kukaan on tyytyväinen, Suomeen AHL-joukkue Charlotte Checkersistä tullut pelaaja kuittaa.

Sekin tuntuu käsittämättömältä, että Pelicansin viisikot vaihtuvat käytännössä pelistä toiseen. Sitä oli nähtävissä jo viime kaudella, eikä tuo ole loppunut edes tänä päivänä – ei, vaikka se ei ole auttanut missään vaiheessa.

Pieni auringonpaiste?

Aiemmin Lahdessa Jukurit-pelissä kotivoitto tuli vastikään jatkosopimuksen tehneen maalivahti Sami Rajaniemen imuroinnin ollessa sillä teholla, että sillä olisi siivonnut kaksikerroksisen omakotitalonkin.

Voitto tuli silloin Pelicansin osalta rutiniilla. Viime aikoina joukkueen pistepussiin on satanut kaksi tai kolme pinnaa lähinnä vastustajien koheltamisen tai näiden muutoin huonon päivän myötä. Toisaalta sekin on ymmärrettävä, että tiukatkaan pelit eivät meinaa kääntyä millään ilveellä. Asiat menevät mönkään, kun kierre on alkanut.

– Olemme olleet muutamassa pelissä tosi tiukassa, yhden maalin perässä loppuun asti ja kuudella viittä vastaan olemme olleet lähellä, mutta emme ole päässeet tasoihin.

Eli kyse ei ole kriisistä?

[nosto tasoitus=”vasen”]- En mä usko, että kriisi on oikea sana.[/nosto]

– En mä usko, että kriisi on oikea sana. Me ollaan pelattu mun mielestä hyvin sen aikaa, kun olen ollut tässä. No, miinus tämä peli, niin olemme hävinneet maalilla, jos ei ole tullut tyhjiin, marraskuun 13. päivä debytoinut pakki näkee.

Kun liian moni asia on sekaisin, on syyttävän sormen kohdetta haastavaa löytää. Se on kuitenkin selvä, että valmentajiston, Niemisen, vastuulla oleva pelitavan luominen on onnetonta. Ei kehuja kyllä ansaitse pelaajistokaan perjantaina siellä täällä väläytelleitä Aaltosta ja Lintuniemeä lukuun ottamatta. Koko yhteisön tulee katsoa peiliin.

– Joo kyllä, pelaajien ja ihan kaikkien. En sanoisi veskaria, Tolvasen Atte pelasi h*lvetin hienosti kaksi ekaa erää. Kolmannessa erässä niin sanotusti annoimme periksi, häntä ei voi syyttää.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Kolmannessa erässä niin sanotusti annoimme periksi.[/nosto]

Pelicansin räpeltämisessä ei paljoa hyviä asioita ole. Yksi kuitenkin on se, että matka Liigassa jatkuu lauantaina Hämeenlinnassa. Runkosarjaa on jäljellä roima annos, ja kelkan kääntämiseen on vielä aikaa.

– Kyllä, se on just näin!

Aiheet Haastattelut Liiga Lintuniemi Alex Nieminen Ville Pääuutiset Pelicans