Antti Suomelan ja muut Nuorten SM-liigassa hirmupistein lyönyt lupaus lähti Suomesta – palaa nyt kotimaahan ja piskuiseen liigalaumaan: ”Kyllä ne tehot löytyy”

ESPOO. Teemu Pulkkisen nimi on monelle kiekkoihmiselle tuttu. Mielikuvat heräävät maalintekijästä, kovasta laukauksesta, kenties Jokereista. Vastikään Jukureihin rapakon takaa siirtynyt toinen Teemu Pulkkinen ei sen sijaan ehkä herätä ihan yhtä paljon mielikuvia. Siis ainakaan vielä.

Jukurit saa viisi kautta Yhdysvalloissa USHL:ää ja NCAA:ta pelanneesta hyökkääjästä kokonaisvaltaisen paketin, joka lätkäistiin rapakon takana laiturin paikalta sentteriksi. Bluesin kiekkokoulun läpi käynyt, Kirkkonummella junnuvuodet asunut EPS-kasvatti pystyy takomaan tehoja, mutta muunlainenkin peli sujuu.

– Suomessa oli tuloksentekoa, tai siihen ainakin pyrin. Jenkeissä kehitin sitä, että olisin kokonaisvaltaisempi pelaaja puolustussuuntaan, Pulkkinen hymähtää Espoossa erään järven rannalla lintujen pitäessä kesän ensimmäisiä viserryksiään.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Mun arki on aika simppeliä. Tuntuu, että joka päivä on samanlainen.[/nosto]

A- ja C-nuorten Suomen mestarin kanssa pystyy puhumaan kasvotusten muustakin kuin kiekosta – vaikka tapaaminen jutun kirjoittajan ja Pulkkisen välillä on ensimmäinen. Juttua riittäisi esimerkiksi kahvikupposen ääressä tuntitolkulla, mutta tällä kertaa joutuu soveltamaan. Kahvin sijaan keväthelteessä tallaaminen ei näytä olevan pelaajalle ongelma, sillä ihmisenä Pulkkinen vaikuttaa jotenkin avoimelta ja kenties hyvinkin moneen asiaan sopeutuvalta.

– Mun arki on aika simppeliä. Tuntuu, että joka päivä on samanlainen. Aamulla treenaan, sitten menen kotiin hetkeksi ja lounaalle, ja sitten on kouluhommia. Kun kaverit pääsevät duunista, käymme iltasella pelaamassa muutaman väylän golfia.

Pulkkinen aloitti rapakon takana liikuntatieteiden koulutuksen, ja sitä hän voi jatkaa kotimaassa.

– Olen pari viikkoa vielä online-kursseilla. Jos haluaisin mennä jatkamaan opiskelua, niin Jyväskylään.

Reissutarinoita

Sopeutumista riittää nykyarkeen ja niin sitä riitti kauden 2015-16 allakin, kun vuonna 1995 syntynyt hyökkääjä lähti ensi kertaa kotoaan ulkomaille pelaamaan.

– Kiinnostusta tuli sieltä suunnalta, että mitä, jos lähtisi yliopistosarjaan. Päädyin jäämään vielä Bluesiin vuodeksi pelaamaan, Pulkkinen muistelee ensiksi.

– Sitten tuli mahdollisuus lähteä USHL:ään vuodeksi kehittämään yliopistomahdollisuuksia enemmän. Siellä pelasin vuoden ja sitten päädyin Omahaan yliopistoon.

Eeli Tolvasen kanssa Sioux City Muskeetersissa USHL:ää kauden pelannut Pulkkinen muistelee pohjoisamerikkalaisen elämän alkua, eli syksyä 2015 huvittuneena.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Siellä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu.[/nosto]

– Se on hauska tarina. Mentiin Chicagoon ja siellä tuli passitarkastus. Jatkolennolle oli kolme tuntia ja me jouduimme venailemaan passijonossa – ei ollut mitään tietoa, kauan olisi joutunut venaamaan, mutta missattiin jatkolento ja sen jälkeen, kun päästiin siitä tilanteesta ulos, niin selvitettiin hotellihuoneita, mikä ei ollut helppo juttu.

– Oisko se hotelli löytynyt jostain 20 kilsan päästä lentokentästä. Sinne otettiin taksi kaikkien kamojen kanssa ja seuraavana aamuna mentiin takaisin kuudelta kentälle, ja perille päästiin sitä kautta. Vähän pidempi reissu, pelaaja hymähtää.

Reissu rapakon taakse oli siis opettavainen reissu monestakin eri näkökulmasta heti ensiaskeleista lähtien?

– Oli! Siellä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu. Ne on aika tarkkoja siitä, ketä tulee maahan.

Sentteriksi

Jos on passitarina normaalista poikkeava, niin sama oli Pulkkisen kohtalo kaukalossakin. Elämässään jääkiekkoa aina ykköslajina pitänyt 25-vuotias hyökkääjä lyötiin silloisen valmentajan Dean Blaissin toimesta laidasta keskelle.

– Ainakin jollain tavalla voi miettiä, että sentterinä pelaaminen oli positiivista. Koutsi joskus ensimmäisenä vuonna ilmoitti, että hän haluaa viisaimmat pelaajat sentteriksi – ihan sama, onko ennen pelannut. Ilmeisesti se oli hänen syy.

– Ei mulla ollut hirveästi kokemusta, mutta kai se ihan hyvin meni. Ei ainakaan kaduta, kotimaassa pistelingoksi profiloitunut hyökkääjä arvelee.

Viisas pelaaja -termi saa jo valmiiksi Pulkkisen kasvoilla olleen hymyn entistä leveämmäksi. Viisaat erottuvat pohjoisamerikkalaisissa pikkukaukaloissa erityisen isosti.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Koutsi joskus ensimmäisenä vuonna ilmoitti, että hän haluaa viisaimmat pelaajat sentteriksi – ihan sama, onko ennen pelannut.[/nosto]

– Siellä on ne ympyröiden hakaset niin, että ne voi osua laitaan. Ne oli pieniä kaukaloita jossain paikoissa, olympiakaukaloita on osalla joukkueista vaan.

– Suomessa en ole pelannut moneen vuoteen, niin en tiedä yhtään, minkälaisissa kaukaloissa täällä pelataan.

Ennen USA:han lähtöä Pulkkinen läiski Bluesin A-junioreissa ikäluokan SM-liigassa kaudella 2014-15 kaikkiaan 47 runkosarjan pelissä hämmentävät tehot 35+39=74 (+25). Yhdeksässä pudotuspelissä kertyivät pisteet 6+5=11 (+5). Tuona keväänä ei irronnut mestaruutta, toisin kuin vuotta aiemmin.

– Pienempänä olen ollut tehokkaampi, mutta ei se mihinkään ole hävinnyt. Kyllä ne tehot sieltä löytyy, vakuuttaa Pulkkinen, joka iski NCAA:ssa 130 pelissä tehot 22+31=53 (-23).

Nuorten SM-liigan viimeisellä kaudella Blues-peluri oli runkosarjan pörssikolmonen, edellään vain Ilveksen Eemeli Suomi ja silloin HPK:ta edustanut Patrik Virta. Taakse jäivät muun muassa Kärppien Sami Anttila, joukkuekaveri Antti Suomela, Ilveksen Ville Meskanen, KalPan Miikka Pitkänen ja SaiPan Ville Vainikainen. Liigan eliittiä parhaimmillaan kaikki.

Rikastava reissu

Olkoonkin, että nimenä tämä Pulkkinen on Suomessa kaikkein vähiten tunnettu mainituista pörssihirmuista, ei pelaaja kadu muualle lähtöä. Siltoja on luotu.

– Erilaisia koutseja on ollut matkan varrella, ja tietysti omat jengiläiset. Niistä suurin osa pelaa lätkää, ja osa on jossain päin Eurooppaa. Ihan siistiä, voi olla, et pääsen pelaa heitä vastaan.

Vaikka NCAA-yliopistosarja ei saa esimerkiksi suomalaisissa medioissa otsikkotilaa isosti, on sarja pelillisesti kovatasoinen. Kumpi yliopistosarjassa korostuu enemmän, jääkiekko vai koulut?

– No, koulu on mun mielestä aika hyvä vastapaino, Pulkkinen muotoilee.

– Mä en tiedä, onko missää muualla mahdollisuutta, että opiskelut pystyy hoitamaan, ja pelaamaan lätkää samalla niin kovalla tasolla. Siinä mielessä aika spesiaali paikka.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Niiden, keiden kanssa juttelin, ja keitä siellä oli ollut, sanoivat, että ”lähde ilman muuta, jos tulee paikka”.[/nosto]

Kun edelleen opiskeluja jatkava Pulkkinen kävi koulun penkillä ”ihmisten aikaan” ja lisäksi pelit olivat ohjelmassa perjantaisin ja lauantaisin, voisi joku kuvitella vadin leviävän moiseen arkeen nopealla tahdilla. Lisäksi esimerkiksi moni joulu meni meren takana, kaukana kotikonnuilta.

– Niiden, keiden kanssa juttelin, ja keitä siellä oli ollut, sanoivat, että ”lähde ilman muuta, jos tulee paikka”. Se oli uusi paikka, mutta nopeasti siihen tottui ja sai jyvästä kiinni, hyökkääjä muistelee.

Opiskelijaelämä ei Pulkkisen käymässä koulussa ollut tietenkään mitään kosteaa puuhaa – toisin kuin ”normaalien” opiskelijoiden taival. Liikuntatieteitä lukeva Pulkkinen saattoi olla koulumaailmassa joskus silti niin sanotusti hukassa.

– Ihan ensimmäisenä vuonna ei tiennyt, että missä mennään, enkä kielestäkään ollut niin varma. Saatoin mennä väärille tunneille, ja mukamas olla siellä mukana, Pulkkinen lataa.

Toki yliopistoelämässä on puolensakin.

– Meille tarjottiin lounas treenien jälkeen. Siinä oli kaikki hyvin, eli kaikki, mitä tarvitsee. Aamupalan ja dinnerin hoidossa piti katsoa, mitä syö.

USA:sta Mikkeliin

Mainittujen Yhdysvaltain aktiviteettien lisäksi tulee ymmärtää se, että pelireissut saattoivat kestää maksimissaan jopa viisi päivää. Suomessa vierasreissut ovat kilometrimäärien suhteen inhimillisempiä, vaikka toki Liigassakin joukkueet reissaavat vieraskiertueilla.

Suomeen siirtyminen tuli Pulkkisen huulille ensimmäisen kerran viime kesänä, mutta tuossa vaiheessa käsillä ei ollut mitään konkreettista. Tammi-helmikuussa pelaaja kävi asioita läpi tarkemmin, ja Jukureihin hän päätyi sanojensa mukaan nopeaan tahtiin.

– Eikä ole kaduttanut yhtään!

NCAA:ssa Pulkkinen pelasi University of Nebraska-Omahan paidassa neljä kautta siten, että kaksi ensimmäistä sesonkia menivät hienosti ja kolmas heikommin. Neljäs jäi kesken sattuneista syistä.

Omahassa asukkaita on noin 470 000 ja eteläsavolaisessa Mikkelissä 49 000. Kuulostaa jotenkin aika erikoiselta, että isoissa valoissa pelannut Pulkkinen vaihtaa suuren ja mahtavan USA:n kaikista mahdollisista vaihtoehdoista Suomen Mikkeliin?

– Rauhallinen kaupunki! Omaha ei ollut Jenkeissä mikään isoin kaupunki, varmaan aika samanlaista touhua. Se on mukavaa.

– Mikkelissä olen kerran käynyt, nuorempana oli jonkinlainen kovatasoinen turnaus, 4-5 päivää.

Jukurit on saanut Liigasta kokemusta jo muutaman kauden ajan, eivätkä pudotuspelipaikat aina ole jääneet toivottoman kauaksi. Viime syksynä joukkue keikkui yllättävänkin pitkään jatkopaikoissa kiinni, mutta sittemmin äärimmäisen tiukatkin pelit kääntyivät turhan usein vastustajalle. Pulkkiselle Liigan seuraaminen on ollut hitusen vaikeaa aikaeron takia.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Tuloksia olen kattonut, varsinkin sen jälkeen, kun Mikkeli varmistui. Ihan hyvinhän siellä on mennyt. Uusi koutsi ja uudet näkemykset auttavat varmasti.[/nosto]

– Tuloksia olen kattonut, varsinkin sen jälkeen, kun Mikkeli varmistui. Ihan hyvinhän siellä on mennyt. Uusi koutsi (Marko Kauppinen) ja uudet näkemykset auttavat varmasti, tuo varmasti paljon omaa tietoa ja kokemuksia peliurasta, Mikkelistä asunnon saanut ja siellä jo keväällä pyörivä pelaaja sanoo kehuen seuraa laajalti.

Nyt uusien joukkuekavereiden näkemiset jäävät minimiin maassa vallitsevan poikkeustilanteen takia. Pulkkisella on antaa oma mielipide liigajoukkueiden treeneihin, jotka ovat alkaneet pienissä porukoissa kokoontumiskielloista huolimatta.

– Jokainen tekee joukkueen sisällä omat päätökset totta kai. Mutta en näe siinä ongelmaa, jos treenaa ulkona tosi pienissä ryhmissä. Mutta jos menee sisälle treenaamaan isossa ryhmissä, niin se voi vaikuttaa. Pitää toimia fiksusti.

Mutta minkälaista sarjaa kohti pelaajat treenaavat, pian toivottavasti normiarjessa?

– Liiga on mennyt siihen, ettei ole vain keskialueen träppiä. Vähän enemmän pelataan ja annetaan pelaajien pelata. Se on niille se, mitä halutaan.

Ja mitä Jukurit saa Suomeen palaavasta pelaajasta, liigadebytantista?

– Uskon, että pääsen omalle paikalle laituriksi. Ei oo sillee väliä, kaikki hyökkääjän paikat käy, kunhan pakiksi ei joudu.

Teksti ja kuvat:
Miska Miettinen