Loukkaantuminen päätti Leijonien maailmanmestarin uran – nykyinen tatuointiartisti ei katkeroidu lajille eikä edes koronalle: “Maailma voisi pyöriä hitaammin”

HÄMEENLINNA. Loukkaantumiset piinasivat ex-kiekkoilija Janne Lahtea, 37, turhan usein, ja lopulta ne myös päättivät maailman- ja suomenmestarin uran. Nykyään tatuoinnin painamisella leipänsä tekevä artisti ei kuitenkaan katkeroidu jääkiekolle eikä koronavirusarjelle, vaan hän näkee vallitsevissa päivissä paljon positiivista.

– Ei tämä juurikaan vaikuta. Tykkään siitä, kun kaikki on ollut jotenkin hitaampaa. Maailma voisi pyöriä muutenkin hitaammin – jengi kerkeäisi käymään metsässä kävelyllä ja olemaan yhdessä, Lahti hymähtää hämeenlinnalaisen Unique Art Tattoon tiloissa kahvikuppi kourassaan.

Lahti on oman elämänsä tähtitaivaan tuijottelija, joka elää sanojensa mukaan leppoisasti. Persoonana hän ei ole muuttunut kiekkouran päättymisen jälkeen, vaikka arkeen on tullut uusia juttuja. Ainoa hävinnyt asia on se itse, eli jääkiekko.

– Yksi kaveri kertoi äskettäin katsoneensa ensimmäistä kertaa taivaalle. Sanoin, että tuota kannattaisi tehdä aina silloinkin, kun ei ole koronavirusarkea.

Nyt Lahden arkeen kuuluvat tatuoijan töiden lisäksi musiikin tekeminen, ja totta kai perhe. Jos musiikki vaatii aikaa, voi urallaan hyökkääjänä pelannut maalitykki jäädä pois tatuointitöistä. Ronskisti räppäävän Reijo/Pale-yhtye vaihtaa pian kokoonpanoa, ja lisäksi se julkaisee kohta uuden levyn.

– Nimi on älykkyystesti. Heiteltii hölmöjä bändien nimiä ja tää on varmaan hölmöin, Lahti hymähtää nimestä, joka viittaa suomalaiseen iskelmätaivaan tähti Reijo Taipaleeseen.

– Tein ekan levyn biisit yksin alusta loppuun. Rummut nauhoitettiin muualla. Meillä on seitsemän omaa biisiä, yksi coveri on Omituisten Otusten Kerho.

Lahti on lisäksi nähty Atomirotan noin parillakymmenellä keikalla mukana.

– Rane (Raitsikka) pyysi keikoille. Oon istunut niiden studiossa ja käynyt oppimassa. Ehkä lavalla ekoja keikkoja jännitti enemmän kuin kaukalossa oloa. Ne ovat ammattimiehiä ja niillä on kyseessä leipä, joten ei viitsi mennä sähläämään sinne, Lahti hymähtää.

Jos koronavirustilanne rauhoittuu, on Atomirotalla Tavastialla myöhemmin tänä vuonna levynjulkaisukeikka. Siellä Reijo/Paleen on tarkoitus toimia lämppärinä.

– Julkaistaan siihen mennessä joku biisi. Go with the flow, elämäniloinen Lahti heittää.

– Nyt tehdään parhaillaan toista levyä.

Suomen- ja maailmanmestari

Lahti on ollut virran vietävänä, “go with the flow” -tilassa myös kaukalossa. Kun hommat aikoinaan lähtivät menemään oikeaan suuntaan sekä HPK:ssa että Leijonissa, ei marsseja pysäyttänyt kukaan tai mikään.

Kerho voitti suomenmestaruudet keväällä 2006 ja 2019, Leijonien paidassa ex-laituri juhli MM-kultaa toukokuussa 2011.

– Oon opiskellut psykologiaa ja oon miettinyt flow-tilaa aika paljon. Se kääntyy mihin tekemiseen vaan. Kun osaa keikkua siinä rajalla, että tekeminen on sopivan haastavaa ja samalla pääsee sopivasti eteenpäin, on silloin oppimisen tila tehokkain, Lahti järkeilee.

Kulttuurin monitoimimiehen mestaruuksissa on paljon samaa. Vuonna 2006 HPK voitti ensimmäisen mestaruuden, 2011 Suomea ei pysäyttänyt Slovakian MM-jäillä missään vaiheessa kukaan tai mikään, ja vuosi sitten Kerho hiljensi peli toisen jälkeen epäilijänsä saaden tuulta purjeisiinsa alati.

Yhdeksän vuotta sitten Lahdella oli MM-kullan voittamisessa kaikki taivaan merkit kohdallaan.

– Kisoihin pääseminen oli tosi kova juttu, joutui repimään itsestään, että pääsi vaaditulle tasolle. Rikoin kuitenkin matkan varrella itteeni.

Toukokuussa 2011 maailmanmestaruuteen huipentunut kausi kesti Lahden osalta 13 kuukautta alkaen kevättalvella 2010. Hänen silloinen joukkue Jokerit putosi tuona keväänä Liigasta jo pudotuspelien avauskierroksella.

– Seuraavan kesänä 2010 pystyi tekemään töitä. Kun hommat lähtivät toimimaan, niin mulla karkasi mopo käsistä harjoittelun suhteen. Joulun jälkeen oli kaikenlaista rasitusvammaa.

Jos päättyi kausi 2010 tylysti, niin sama oli Jokerien kohdalla laulu myös vuotta myöhemmin, maailmanmestaruuskeväänä 2011. HIFK vei Helsingin paikallissarjan ja välieräpaikan voitoin 4-3.

– Oli kahden vaiheilla, että pystynkö jatkaa. Mun alavatsa repesi ja tein hirveen duunin, että pääsisin kisoihin. Yritin pitää itteni läjässä. Kisoissa huilatessa ja ollessa ulkona kokoonpanosta tuntui, etten olisi enää sen jälkeen pystynyt pelaamaan.

Lahti pelasi vuoden 2011 MM-kisoissa viisi ottelua, ja kausi päättyi liigapettymyksestä ja terveyshuolista huolimatta sensaatiomaisiin juhliin. Turnaus huipentui Suomen historian toiseen maailmanmestaruuteen. Lahti tiesi Venäjä-välierän (3-0) jälkeen, että Leijonat huuhtoo kultaa.

– Jengissä oli semmoinen luottamus tai muu vastaava mystinen ilmapiiri, että tässä on kaikki, mitä tarvitsee. Kaikki luottavat siihen, että oma juttu riittää. Sieltä tippui egot pois, Lahti fiilistelee viitaten sekä 2011 vuoden MM-kultaan että 2019 kevään suomenmestaruuteen.

Juhlakulttuurin suhteen kuulemma Kerhon mestaruuskekkereissä mentiin kovempaa kuin vuonna 2011.

– MM-juhlissa en hirveen montaa päivää ollut, olin kotoa pitkän pätkän pois. Takana oli pitkä leiritys ja olin tyttärestäkin kauan erossa. 13 kuukauden rypistyksen jälkeen oli tarve mennä kotiin, 10-vuotiaan tytön ja 6-vuotiaan pojan isä selvittää.

Kun Suomi pelaa jääkiekon MM-kisoissa, tietää kisojen sinivalkoisten tarinan poikkeuksetta suurin osa kansastamme. Oman elämänsä tähtitaivaan tuijottelija, rauhallinen Lahti ei ottanut maajoukkuepaidassa paineita päänsä sisälle.

– Ne menee ohi, paineet on semmonen kiva juttu enemmänkin. Ne on enemmän bensaa kuin jotakin muuta. Eivät ne muhun ole vaikuttaneet mitenkään.

Kullan jälkeen media pursusi kiekko- ja juhlauutisia, kuten tapana on.

– No juhlista luin juttuja, ne mua kiinnosti! Itte olin vieressä, kun näin kaikenlaisia kaatumisia ja tapahtumia. (Pasi) Nurmisen huomasivat kaikki, sitä ei oikein pystynyt peittelee, Lahti virnistää viitaten Nurmisen kaatumiseen tämän asteltua ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaalla.

Ilmaveivistä puheen ollen, Mikael Granlundin välierässä iskemä se toinen ilmaveivi on jäänyt Lahdenkin mieleen.

– Kyllä me ihmeteltiin, että mitä h*lvettiä tässä tapahtuu. Se kuvaa niitä kisoja aika paljon.

Takapakkiakin

Toki kolmesta mestaruudesta huolimatta Nikkarien kasvatin ura ei ollut pelkkää riemun karkeloa. Kauden 2007-08 AHL-visiitti Hamilton Bulldogsissa, ja sesonki 2012-13 KHL:n Ak Bars Kazanissa sekä Amur Habarovskissa eivät menneet ihan lapaan.

– AHL:n alussa nilkkavammat olivat pahoja. Sitten sain ne Jokereissa (2008-12 ja 2013-14) kuriin aika moneksi vuodeks, mutta siellä se myös väänty pari kertaa tosi pahasti. Kun pelasin väkisin, niin sitten tuli muita vammoja esimerkiksi lonkkaan ja selkään. Joskus 2010 keväästä nilkka toimi tosi pitkään ja homma alkoi pelittään.

KHL:ssä paria vuotta AHL-visiittiä myöhemmin Lahti kohtasi niin venäläisen erikoisuuden kuin olla vaan voi. Lahti kirjoitti Barys Astanan kanssa sopimuksen sittemmin väistyneen seurajohdon kanssa, eikä uusi seurajohto tunnustanut pahvia. Lopulta tie vei Kazakstanista toviksi Kazaniin.

– Kai se on perussähläämistä KHL:ssä, oli erikoinen kuvio… Mutta ei se mua haitannut. Sanoin, että jos ette halua mua, niin sanokaa, etten tule. En olisi pyytänyt edes korvauksia, vaikka pelaajayhdistyksen pomo sanoi, että saan korvaukset. Se oli mun puolella.

– Seuraavalla kerralla kun sanoin tästä, niin sanoi, että en saakkaan mitään korvauksia. Oli varmaan maksettu hiljaiseksi, se on oma epäilyni. Ei se selitellyt mitenkään, vaikka sanoi aiemmin nähneensä sopparin.

Lahti ei halunnut muuta kuin tehdä lapun ja pelata.

– Ne vatvo sitäkin ja ootin heinäkuulle, että sain jatkaa neuvotteluita.

Ex-maalipyssy ei katkeroidu jääkiekolle loukkaantumisten ja muiden sekametelisoppien takia.

– Osa vammoista on itse aiheutettuja. Oon treenannut joskus vähän hölmösti ja liikaa.

Elämä hymyilee

Nyt tatuoimisella leipänsä tienaava Lahti ei ole todellakaan vieraan alan parissa. Maailmanmestari on ollut kynä kädessä pienestä asti.

– Kaikki lapsethan piirtävät jossain määrin, mutta itse oon selkeesti ruvennut miettii varhain, että mitä piirrän. Nykyinen opettaja ja lukiokaveri Säde Sonck tuli tossa takaisin Hämeenlinnaan ja pisti tämän tatskapuljun pystyyn. Se teki hienoja kuvia ja sai mut unohtamaan tavallaan koko tatskahomman ekana.

– Puolitoista vuotta sitten Säde kuitenkin ehdotti tätä ja sitten hiljalleen ruvettiin hommiin. Hyvä niin! Lahti kertoo kuutistentoista vuotta tatuointiartistina työskenneelleestä Sonckista.

Asiakkaista kuulemma osa tunnistaa ja osa ei tunnista Lahtea. Nyt hän pääsee tekemään Unique Art Tattoossa sellaisia leimoja, joita hän haluaakin.

– Ei ole pelkkää viivaa, tekstiä, tai simppeliä. Tein pikkuveljelle Notarious B.I.G.:n leiman, Lahti kertoo viitaten yhdysvaltalaiseen hip-hop-artistiin.

Lahdella itsellä on kropassa pääasiassa musiikkiin liittyviä leimoja. Näkyvällä alueella mustetta on käsissä.

Piirtäminen ei hävinnyt Lahden elämästä edes kiekkouran aikana. Hän aloitti kolme-neljä vuotta sitten kynäilemään pelien jälkeen.

– Piirtäminen rupesi kiinnostamaan tosi paljon enemmän. Mietin kyllä, että mitähän hyötyä siitä on. Nyt siitä oli tämmöinen hyöty, tatuointiartisti sanoo viitaten nykyiseen työhönsä.

Kun jääkiekko-ottelut pelataan pääsääntöisesti iltaisin, voi koitosten jälkeen kroppa käydä kierroksilla pitkään.

– Pelien jälkeen ei aina välttämättä tullut uni, mutta paperiin keskittyminen väsytti. Ja se auttoi unen saannissa.

Psykologiaa ja filosofiaa avoimessa AMK:ssa lukenut Lahti on koittanut ajaa itsensä tietoisesti tilanteeseen, että hänellä olisi läjä vaihtoehtoja kiekkouran jälkeen. Nyt hän on saanut ansaitsemansa tatuoimisen ja musiikin myötä.

– Hain koodarikouluun vuosi sitten ja pääsin jatkovaiheeseen. Medianominkin kouluun hain ja siellä olisi ollut paljon sellaista, mitä olen tehnyt – valokuvausta, videon leikkaamista ja muuta. Oon tehnyt aika paljon kaikkia projekteja.

– Tekemällä oppii parhaiten. Oon hylännyt telkkarin ja täyttänyt vapaa-ajan tekemisellä.

Kommenteista ja ilmeistä voi havaita sen, että kahden lapsen isä on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä – ensimmäisenä keväänä ammattilaisuransa lopettamisen jälkeen ja vielä koronavirusarjen vallitessa.

– Oon tosi tyytyväinen! Voi olla, että tää on jopa vielä hauskempaa, ku lätkä, oman elämänsä pomo sanoo.

– En varsinaisesti ole täällä töissä. Ollaan sovittu, että saan olla musaprojekteissa mukana vaikka pari kuukautta, jos siltä tuntuu. Elämä on hyvin vapaata, se sopii mulle hyvin.

Jäillä Lahti ei pysty käymään nilkan kunnon takia. Liigassa yhteensä 782 ottelua pistein 211+171=382 (+61) pelanneen tähden seuraava kommentti kertoo hänen persoonastaan paljon.

– En tykkää tehdä asioita puolivaloilla. Taistelin viime kauden silleen, että kävin jäillä ja totesin, ettei nilkka yksinkertaisesti toimi. Jos ei kykene tekee täysiä, pitää sitten lopettaa.

– Tatuoimista pystyy tekemään vanhaksi äijäksi täysiä niin kauan kuin näkee, 37-vuotias Riihimäen kasvatti virnistelee.

Lahden nykyarkea ovat leimanneet Unique Art Tattoon töiden ja Reijo/Paleen sekä Atomirotan musiikkikuvoiden lisäksi etäopettajan työt.

– Likka on aika hemmetin omatoiminen. Se tykkäsi, kun sai mennä kovaan tahtiin. Painoi koulupäivän läpi kotona täysiä, niin ne päivät olivat sitten lyhyempiä kotona kuin koulussa!