Neljää eri sarjaa tahkonnut nuorten maailmanmestari lähti Pohjois-Amerikkaan poikana, mutta palasi miehenä – edessä liigadebyytti: “Vaatimustaso on korkea”

Vili Saarijärvi, 23, vastailee puhelimitse kysymyksiin autoilun vaatimalla turvallisella tavalla matkalla Raumalta Rovaniemelle. Vaikka Lapin maakunnan maakuntakeskuksesta kotoisin olevalle Lukon tuoreelle hankinnalle hirvittävä, noin 750 kilometrin, ajomatka tulee koko ajan paremmin ja paremmin tutuksi, ei pelaaja jaksa turhia stressata.

– Ihan hyvää kuuluu. Oon pystynyt treenaamaan ja kehittämään itseäni, vaikka nyt onkin tällaiset poikkeusolosuhteet. Terveenäkin on pysytty. Tietysti vähän erilaista on, kun viimeiset pelit jäivät pelaamatta, alle 20-vuotiaiden maailmanmestari ja alle 18-vuotiaiden MM-hopeamitalisti hymähtää kesäkuun ensimmäisen viikonlopun ollessa jo ovella.

Lukko aloitti valmistautumisen kohti uutta kautta, kun koronaviruksen tuomia rajoituksia purettiin jälleen kuun ensimmäisenä päivänä.

– Olin Raumalla tän viikon, viime viikonloppuna ajoin sinne. Maanantai ja tiistai olivat testipäiviä, muutama jää oli ohjelmassa. Varusteitakin sovittelimme, pelaaja selvittää.

Arki ei ole Saarijärven kannalta täysin vierasta. Kaudet 2014-20 Pohjois-Amerikassa pelannut pakkilupaus oli esimerkiksi vuosi sitten tähän aikaan Suomessa, ja päivissä on edelleen säilynyt rutiini. Toki arki alkaa helpottamaan meillä kaikilla, kun koronaviruksen tuomia rajoituksia puretaan kuukausi kuukaudelta.

– Joo, hyvän rutiinin olen löytänyt. Aamuisin olen treenaillut ja illasta olen käynyt vetää toiset treenit. Lisäksi olen nähnyt kavereita ja perhettä, mutta hirveesti ei ole tullut ylimääräistä tehtyä. Tää on ihan sujuvaa.

Uuden edessä

Sujuvaa tulee olemaan pelaajan arki Liigassakin ainakin Saarijärven luonnetta ja juttuja tulkittaessa. Liigassa pian debytoivalle pakille jäi koko paketista, Lukosta ja Raumasta kuulemma todella hyvät fiilikset. Pelaaja vaikuttaa sopeutuvaiselta ylipäätään kaikkeen.

– He ottivat tosi hyvin vastaan, ja siellä oli muutama tuttu entuudestaan. Se helpotti sinne menemistä. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis joukkueesta ja valmennusjohdostakin, oikeastaan koko johtoryhmästä, ketä pääsin näkemään.

Raumalla asukkaita on noin 39 000 ja esimerkiksi Saarijärven edellisen seuran Tucson Roadrunnersin kotikaupunki Tucsonissa yli 500 000. Ero on huima.

– Rauma ei ole hirveän iso paikka, joten löysin äkkiä kämpältä jäähallille ja kauppaan. Se on ihan mukavan näköinen kaupunki ja oli hyvät ilmatkin käydä tutustumassa ympäristöön.

Koronaviruksen aikaan suomalaiset musiikkitaivaan tähdet löivät kansalle Toivon Kärki -artistin nimellä kappaleen Uuden edessä. Samat sanat kuvaavat myös Saarijärven arkea. Hän on pelannut edellisen kerran suomalaisessa seurajoukkueessa kaudella 2013-14 edustaen Kärppien junnuja.

Lukko taisi olla nyt helpohko valinta. Tai ainakin perustelut ovat loogisia.

– Omalta kannalta oli sellainen fiilis, että tämä olisi tässä kohtaa uraa itselle semmoinen paikka, jossa voisin ottaa seuraavan stepin henkilökohtaisesti, ja joukkueenakin on mahdollisuudet menestyä, pelaaja selvittää.

– Voittaminen on paljon kivempaa kuin häviäminen. Se vie itseäänkin paljon eteenpäin, kun pääsee pelaamaan voittavassa joukkueessa, hyvässä yhteisössä ja hyvässä hengessä. Ne tekevät hommista mukavia.

Detroit Red Wingsin kesän 2015 kolmoskierroksen varaus tietää, mistä puhuu. Lukko keräsi kesken jääneellä kaudella runkosarjassa kolmanneksi eniten pinnoja, peräti 118 kappaletta.

– Varsinkin joulun jälkeinen puolisko oli aika kovaa. Joukkueena menestyminen on varmasti iso tavoite.

– Vaatimustaso on korkea jokapäiväisessä työssä. Se on hyvä paikka minulle, oon kuitenkin tosi tunnollinen harjoittelija.

Ensi kaudella Saarijärvi haluaa ottaa ison roolin joukkueesta sekä olla luotettava pelaaja.

– Mutta se rooli pitää ansaita omilla suorituksilla.

Lukko-pelaajalta on aina pakko kysyä, että onko 50 kilometrin päässä Porissa vaikuttava Ässät saatu jo sylkykupiksi uuden pelaajan silmiin?

– No mitenhän sen nyt sanoisi…, Saarijärvi naurahtaa ensiksi.

– Ei nyt sillee. Jätkiltä tiedustelin, että millaisia kamppailuja ne ovat, ja he sanoivat, että ovat oikein mukavia pelejä. Eiköhän se pikkuhiljaa ala tulemaan sellaiseksi isoksi vastustajaksi. On Ässät iso termi siellä päin. Jonkin verran olen päässyt tutustumaan porilaisiin, joten porilaiset on aina mukava hiljentää voittamalla ne, pakki veistelee.

Asennetta

Ei ihmekään, että Lukon uusi tuttavuus on otettu organisaatiossa vastaan avosylin. Pelaaja ei tunnu natisevan puhelinlinjojen läpi mistään. Mutta minkälaisesta luonteesta on kyse?

– Sanotaan, että positiivisesta ainakin. Intohimoisesta ja sellaisesta voitonhaluisesta.

Piirteitä, jotka auttavat kaukalossa taatusti.

– Positiivisuus korostuu vaikeampina hetkinä itselle ja joukkueelle, jos pystyy omalla luonteella antamaan energiaa itselle tai toiselle. Olen aika paljon enemmän hymyssä suin kuin naama mutkalla. Mukavampaahan hymyileminen on, nuorten maajoukkueiden kaksinkertainen MM-mitalisti filosofoi.

Pohjois-Amerikan reissu on yksi tekijä siihen, miksi Saarijärvi on hyvinkin ihmisläheisen oloinen tapaus. Kuusi kautta kestänyt visiitti kasvatti sekä pelaajana että ihmisenä.

– Oli se todella kehittävä matka, opettavainen ja välillä jopa haasteellinen – hyvällä tavalla haasteellinen. Se vei itseäni eteenpäin tosiaankin ihmisenä ja pelaajana paljon.

– Jos sinne mennessä ei puhu englantia, niin se on isoin juttu, mitä voi saada. Totta kai pelaajanakin kasvoi, peli on aika erilaista, mitä täällä Suomessa.

Peli pohjoisamerikkalaisessa kaukalossa on sen kapean koon takia nopeampaa ja fyysisempää.

– Ehkä jääkiekosta opin vähän enemmän siellä, mutta myös ihmisenä kehityin. Jos poikana lähdin sinne, niin miehenä tulin takaisin, Saarijärvi lisää.

Joku saattaisi mieltää kolmisen viikkoa sitten 23 vuotta täyttäneen RoKi-kasvatin taipaleen rapakon takana pomputteluksi, hän kun pelasi peräti neljää eri sarjaa: USHL:ää, OHL:ää, ECHL:ää ja AHL:ää. Mielsikö pelaaja sen itse pomputteluksi tai vastaavaksi?

– Ei se sillee junnuissa ainakaan stressaavaa ollut, ehkä enemmän sitten, kun siirryin AHL:ään. Siellä oli hissiliikettä ja jätkiä lähti ylös ja alas. Siinä ehkä välillä ajatus saattoi viedä siihen, että kukahan nyt menee ja minne?

– Mutta loppupeleissä oli hyvä, että näki eri sarjoja ja tasoja. Se antoi itselle kokemusta ja sen kautta sai tietää, että mitä tarvitsee missäkin sarjassa, ja mitä pitää kehittää päästäkseen seuraavalle tasolle.

Suuri yleisö saattaa muistaa pakin parhaiten alle 18-vuotiaden kevään 2015 MM-kisoista. Kun Suomi nappasi MM-hopeaa, iski Saarijärvi seitsemässä pelissä hämmentävät tehot 3+6=9 (+2).

Rovaniemeläislähtöinen peluri valittiin noissa kisoissa tähdistöjoukkueeseen, parhaaksi puolustajaksi sekä Suomen kolmen parhaan pelaajan joukkoon. Saarijärvi iski koko turnauksessa pakeista eniten maaleja, syöttöjä ja samalla luonnollisesti myös pinnoja.

Tähdistökentän muut pelaajat olivat maalivahti Veini Vehviläinen sekä sveitsiläispakki Jonas Siegenthaler ja -hyökkääjä Denis Malgin. Paketin täydensi yhdysvaltalaishyökkääjä, NHL-tähti Auston Matthews.

Pelaaja on todellakin marinoitu kovissa liemissä ja samalla Saarijärven asenne on luokkaa ihailtava. Liigassa voi olla luvassa siis mitä vaan.

Koronakin opetti

Siitä ihailua ansaitsevasta asenteesta vielä. Jos Saarijärveä opetti aika rapakon takana, niin samaa on tehnyt kyllä vallitseva koronavirusarkikin. Pelaaja puhuu sen antamasta opista upeaan sävyyn, josta jokainen voi ottaa mallia.

– Oppihan tässä arvostamaan työntekijöitä, jotka omaa henkeään ja kroppaansa uhraten pistävät itsensä likoon – poliisit, sairaanhoitajat, ensihoitajat. Heillä on iso riski sairastua.

– Se työ, minkä he joutuvat tekemään, että meillä muilla olisi hyvä olla, ja että olisimme terveitä… Aika iso hatunnosto heille. Ilman heitä olisi kyllä aika kova show täällä ja ympäri maailmaa. Tietysti tämä on harmillinen juttu esimerkiksi kaikkien lomautettujen työntekijöiden kannalta.

– Ehkä tässä oppii nauttimaan niistä hetkistä, kun ei ole enää koronaa ja voi olla perheen, läheisten ja kavereiden kanssa. Ja vaikkei koronaa olisikaan, niin pestään kädet ja vastaavaa.

Kuten on nähty, on arki ainakin toistaiseksi menossa kohti parempaa. Saarijärvi sen sijaan menee kohti kotikontuja, jossa ei ainakaan vielä niin sanotusti vedetä lonkkaa.

– Perjantai meni ajaessa, lauantaina on jumppaa ja sunnuntai levon kautta. Maanantaina arkeen kiinni taas kunnolla. Ei tässä vielä lomailla, varmaan juhannusviikolla höllätään muutaman ekstrapäivän verran.

– Sitten painetaan töitä taas sinne kauden alkuun asti. Toivottavasti se alkaa ajallaan, että päästäisi pelaamaan.

JUTUN PÄÄKUVA: Vili Saarijärven kotialbumi