Neuvostoliiton legendaarisen 1980-luvun ”Punakoneen” ykkösketjun keskushyökkääjä Igor Larionov varattiin aikanaan vuoden 1985 NHL-draftisssa vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa.

Vancouver Canucks uskaltautui nappaamaan tuolloin 24-vuotiaan, jo menestystä niittäneen sentterin draftin 11.kierroksella numerolla 214.

NHL arvioi Larionovin nettisivullaan julkaisemassaan vuoden 1985 uusintadraftissa nykytiedon valossa peräti kakkoseksi, joten nousua varsinaiseen valintakesään tuli peräti yli 200 sijaa.

Syy siihen, ettei jo tuolloin erittäin meritoitunutta taituria varattu aiemmin oli melko ymmärrettävä.

1980-luvulla ei näyttänyt kovinkaan todennäköiseltä, että Neuvostoliitto tulisi päästämään kiekkoilijoitaan NHL:ään, joten kärkivarausvuoroja ei ollut järkevää heittää mahdollisesti hukkaan.

Lopulta Larionov pääsi siirtymään NHL:ään syksyllä 1989 ja pelasi taalaliigassa komean, 14 kautta kestäneen uran lopettaen vasta 43-vuotiaana keväällä 2004. Venäläinen suurimmat menestykset ajoittuvat aikaan Detroit Red Wingsissä, jossa hän pääsi juhlimaan kolmesti Stanley Cupia (1997, 1998, 2002).

Maajoukkuepaidassa suurimmat menestykset olivat neljä maailmanmestaruutta (1982, 1983, 1986, 1989), kaksi olympiakultaa (1984,1988), sekä Kanada Cupin (nykyisin World Cup) voitto 1981.