”Selkäkivut ovat vieläkin läsnä” – kuutta liigaseuraa edustanut hyökkääjä hävisi HIFK-paidasta yllättäen, 30-vuotias ex-pelaaja tekee leipänsä nyt omassa yrityksessä

HELSINKI. Henrik Koivisto, 30, hävisi suomalaisilta kiekkokentiltä viime kaudella vähin äänin. HIFK:ssa viimeiset ammattilaispelinsä pelannut hyökkääjä ei katkeroidu lajille, vaan menee kohti uusia tuulia perheen isänä ja yrittäjänä.

– Firman hommat ja kotona odotteleva 14-kuukautinen tyttövauva pitävät perusarjen kiireisenä. Päivät alkavat puoli seiskan maissa ja loppuvat yhdeltätoista. Ei tarvitse väkisin keksiä mitään. Perhe-elämä on mageaa, Koivisto kertoo Töölössä Illegal Visionin tiloissa.

– Tiedän, että en halua tehdä tätä 60 vuotta. Haluan viedä tän niin pitkälle kuin mahdollista ja katsastaa asioita sitten uudestaan. Ollaan laadittu yhtiökumppanini kanssa selkeät suunnitelmat, helmikuusta lähtien itselleen palkkaa modernia video- ja valokuvauspalvelua tarjoavassa sekä graafisia WordPress-verkkosivuja ideoivassa firmassa maksanut ex-pelaaja valottaa.

Liigassa Jokereita, Lukkoa, Sportia, Jukureita, KooKoota ja HIFK:ta edustaneen Shakers-kasvatin ura päättyi vaikeaan selkävammaan reilut vuosi sitten. Katkeraksi Koivisto ei heittäydy.

– Selkäkivut ovat vieläkin läsnä. Joudun nostamaan lapsen kuin se olisi 200 kilon maastaveto, vaikka lapsi painaa yhdeksän kiloa. Pystyn elämään selän kanssa, mutta sen huomaan, kuinka paljon se vaikuttaa joka ikiseen tekemääni asiaan.

Koiviston selkä leikattiin reilu vuosi sitten, ja toipumisennuste oli neljä kuukautta. Ex-hyökkääjä treenasi ja kuntoutti sitä, mutta lopulta selkä ei tullut koskaan toivottuun kuntoon.

– Se tappoi intoa, ja silloin alkoi olemaan näitä muita hommia. Ajattelin, että mitä turhaan jatkamaan, jos kroppa ei ole sataprosenttisessa kunnossa eikä pysty treenaamaan täysiä. Se loppuisi kuitenkin jossain vaiheessa.

– Se mitä olisin pystynyt antamaan, ei olisi vastannut sitä, mitä olisin halunnut antaa, valaisee viimeisellä liigakaudellaan HIFK:ssa vain 13 ottelua pistein 1+2=3 (-1) pelannut Koivisto.

Luistinten ripustaminen naulaan ei onneksi tuhonnut esimerkiksi pelaajan sosiaalisia suhteita.

– Kavereita mulla on paljon jääkiekon sisältä, mutta on myös läheisiä kavereita, joiden elämään jääkiekko ei kuulu.

– Ainoa mikä harmittaa, on kaksi viimeistä vuotta. Sitä haluaisi lopettaa huipulla, mutta oma suoritustaso ei ollut lähellekään omaa parasta. Mutta en oo semmoinen ihminen, että jään kattelee taakse. Mennään etiäpäin ja kaikkea uutta kohti.

Elämä ympäri

Uutta kohti Liigassa 275 ottelua pelannut hyökkääjä on mennyt. Koivisto tarttui alkuvuodesta päättyneen sairausloman jälkeen nykyisiin töihin ja työsarkaa on riittänyt.

– Perustettiin tämä reilu vuosi sitten. Videoeditistä ja kuvauksesta kiinnostuin viitisen vuotta sitten, kun ostin dronen ystävän kanssa. Ei me tehdä vain peruskuvaamista siten, että seistään kameran kanssa ja kuvataan vaikka jotakin urheilulähetystä – ollaan tehty mageita mainosjuttuja ja mitä erikoisempia hommia, mitä vaan on mahdollista.

– Ollaan pyritty tekee omalla tyylillä.

Vaikka kiekkoura loppui, on Koivisto yhä ihmisten kanssa tekemisissä. Hän on tehnyt esimerkiksi henkilökuvavideoita.

– Bygghemma on ollut Suomesta isompi asiakas. Oon tehnyt itse lisäksi nettisivuja, täsmentää Koivisto, joka on opiskellut puuhia esimerkiksi YouTuben välityksellä – ei siis suinkaan koulun penkillä.

– En ollut sinänsä huono koulussa, mutta lukemalla opiskelu on ollut mulle haastavaa. YouTubessa ja netissä muutenkin pystyy opiskelee ihan mitä vaan. Olen huomannut, että se on paras tapa oppia.

Perhe-elämän ja töiden lisäksi arkeen kuuluu Jargoni-podcast. Koivisto toimii tässä projektissa tuottajana.

– Pyöritän kameroita, hoidan videopuolta. Saatan heittää tyhmiä kommentteja väliin, mutta se ei ole pääasia, että olisin äänessä. Siinä on mukana vanhat pelikaverit, Siim Liivik ja Ilmari Pitkänen.

– Ja editoin Linnanahteen Akille YouTube-videoita, oon vuoden verran työskennellyt sen kaa yhdessä. Aki on tossa seinän takana.

Jos on ammattikiekkoilijan arki paikasta toiseen liikkumista niin kaukalon sisällä kuin pelimatkoilla, niin nyt kirkkonummelaisen työelämässä on havaittavissa totaalisia vastakohtia.

– Saatan istua pöydän ääressä kahdeksan tuntia putkeen. Oon semmoinen keskittymiskyvyltäni, että jos keskityn, niin keskityn aina sadalla. Jos nyt editoisin tuossa pöydän ääressä jotakin, niin ei me pystyttäis käymään tätä keskustelua ikinä. Koen, että se on vahvuus, pystyn sulkemaan kaikki muut ajatukset.

Koiviston elämä kääntyi viime ja tänä vuonna uran loppumisen, sairausloman, tytön syntymän ja uuden työarjen takia täysin ympäri.

– Silloin selkäleikkauksesta toipuvana oli jääkiekko unohdettu hetkeksi. Se oli magee juttu, että sain olla pitkällä sairauslomalla tosi paljon lapsen kaa päivittäin. Olin läsnä ensimmäiset viisi kuukautta. Se on asia, mitä ei ole normaalisti mahdollista tehdä. Lapseen muodostui erityinen side, ja se ei olisi samanlainen, jos menisin pitkin Kuopioita ja Ouluja pelaamassa.

Helppo luonne

Koiviston viimeisimmistä kommenteista onkin hyvä jatkaa miehen luonteen perkaamista.

– Tällä hetkellä oon energinen, sitä riittää – mutta oon myös rauhallinen. Tämä on tosi vaikee kysymys, itteä on tosi vaikee arvioida. Ehkä oon sosiaalinenkin.

Siitä satasen keskittymisestä vielä.

– Kotona tulee palautetta, jos olen puhelin kädessä. En välttämättä kuule, jos puhumme jostakin, 14-kuukautisen lapsen isä virnistää.

– Lähetin äskettäin kaupan kassalla työsähköpostia. Aiempi asiakas lähti kaupasta ulos, ja se huuti kassalle “moi moi!”. Mä vastasin sille ja sanoin että “moi moi!”. Hauskoja juttuja, voihan sitä tuntemattomillekin moikata.

Avoimin mielin ajatuksiaan perkaavan Koiviston luonne koki kiekkouran aikana joitakin muutoksia.

– Kiekko työnä muovasi mua ihmisenä. Kanssakäymisen oppiminen on pomminvarmaa, huomaa että semmoiset sosiaaliset taidot ovat kehittyneet, kun tuli pyörittyä eri joukkueissa eri joukkuekaverien ja toimiston väen kanssa. Sen takia tulee varmasti hyvin toimeen erilaisten ihmisen kaa nyt, Mestis-mestari filosofoi.

– Se kiinnostaisi tietää, että minkälainen ihminen olisin, jos jääkiekkoa ei olisi ollut elämässä. Olen huomannut, kuinka tärkeää fyysinen ja henkinen hyvinvointi on missä asiassa vaan. Ehkä muhun on jäänyt tavoitteellisuus. Haluan kulkea jotakin kohti, ja tavoittaa sen.

Koivisto ei sanojensa mukaan haikaile mistään suuresta heti kättelyssä – oli kyseessä mikä arjen askare hyvänsä.

– Lähden rakentamaan hommia eteenpäin. Asetan tavoitteita ja menen päivittäin niitä kohti.

Ylpeä

Kun Koivisto edusti liigaurallaan peräti kuutta eri porukkaa, riittää hänellä niitä kuuluisia reissutarinoita spekuloitavaksi. Pelaaja oli haluttua tavaraa Mestiksen kevään 2013 mestaruuden jälkeen.

– Raimo Summasen HIFK tarjosi silloin diiliä ja kävin hallilla asti juttelee. Jokeritkin tarjosi, olin pelannut siellä aiemmin ja siellä oli tuttu koutsi Tomek (Valtonen). Päädyttiin diiliin niiden kanssa, ja siinä oli pientä sekaannusta vaikken ollut luvannut mitään kellekään tai allekirjoittanut mitään, Koivisto veistelee.

– Raimon tuntien se ei ihan tykännyt hyvää…

Jääkiekkopiireissä Koivistoa ahdisti se, että vastaukset sopimustarjouksiin piti antaa vain muutamissa päivissä.

– Olisi varmaan helpompaa vetää HIFK:ssa 20 vuotta. Lyhkäset pätkät olivat raastavia, kun ei ikinä tiennyt, että mihin päin Suomea tai maailmaa pitäisi lähteä. Päätöksiä piti tehdä nopeasti – mutta seuroillla on se valta.

– Raumalla päivät oli 12 tuntia pleikkarin pelaamista. Meitä oli ehkä viis lapsetonta äijää Lukossa.

Entä esimerkiksi Helsingissä, muuttiko suuren ja mahtavan HIFK:n paidan päälle vetäminen nyt 30-vuotiasta Koivistoa ihmisenä suuntaan taikka toiseen?

– Se oli jännä huomio, että kun aloitin uran Jokereissa ja Hartwallilla oli katsomossa kymppitonni katsojia, niin jotain semmoista koki voimakkaammin.

– Totta kai HIFK-paidan päälle vetäminen oli kunnia – kävin pikkujunnuna kattoo pelejä. HIFK:ssä huomasi tutut hallimusiikit, ja kuuluttajan ääni oli jo silloin ollut sama vuosikymmeniä. Olihan se erikoislaatuista. Olin vetänyt alkukauden 2013-14 Trio Areenalla Mestistä parinsadan katsojan eessä.

– Mutta ei se ehkä ihmisenä muuttanut.

Mestis-mestari Koivisto on lisäksi nuorten kaksinkertainen suomenmestari Jokereista. Liigassa suurimmat uroteot jäivät saavuttamatta.

– Oon jälkikäteen ajatellut, että oon tosi ylpee urasta silti. Ei mulla oo Liigasta montaa pudotuspeliä (3). Nousin Liigaa, vaikka lähtökohta oli se, että saisinpa pelata edes yhden pelin. Pelasin niitä lopulta reilusti yli 200.

– Sain nähdä eri kaupunkeja ja kokea hienoja hommia. Jukureissa kannoin kultakypärää pisimpään. Nämä ovat mulle isoja juttuja.

Koivisto koki urallaan myös liigakarsinnat kaudella 2012-13. Ilves säilytti paikkansa ylimmällä sarjatasolla kaadettuaan Jukurit voitoin 4-1. Karsintojen pelaaminen on Koiviston mukaan urheilullisesti ehdotonta.

– Mutta joo, on olemassa ihmisiä, jotka saavat palkkaa päättämällä näistä asioista.

– Meille viestittiin karsintojen aikaan Jukka Toivakan johtoportaasta asti, että jos kairaamme tän, niin seura laittaa resurssit kuntoon, että pystyttäisi pelaamaan Liigassa. Seura oli takana.

Jokereissa Koivisto ehti pelaamaan yhdessä Jere Karalahden kanssa – pelaaja, joka oli kopissa eräänlainen isähahmo nuorille kaiffareille. Ex-pakki on Koiviston sisko Nannan aviomies. Pari tutustui kiekkopiireissä.

– Jere iski silmänsä Nannaan ja pyysi multa numeroa. Sanoin, että saat, jos teet maalin. No, eihän se tehnyt…

Veto kääntyi niin, että Koivisto lupasi antaa siskonsa numeron Karalahdelle, jos hyökkääjä itse tekisi häkin.

– Se oli yksi HPK-peli, ja mähän tein maalin just siinä pelissä…, ex-pelaaja virnistelee.

Tyytyväinen

Nyt Koiviston arki hymyilee. Toisinaan sunnuntaisin hän odottaa sitä, että maanantain työaamu olisi jo käsillä.

– Sitä en tiedä, teenkö näitä hommia lopun elämää, mutta tässä elämäntilanteessa nautin siitä, mitä saan tehdä. Oon ylpee siitä, että oon pystynyt tekee oman yrityksen kautta elannon.

– Moni jääkiekkoilija lopettaa siten, etteivät he välttämättä löydä itseään niin nopeasti. Tämä on ollut henkireikä, eikä ole tarvinnut masennella, että “mitäköhän sitä tekisi”.

Toki Koivisto nautti jääkiekkoilijan urasta.

– Työnä se on tosi poikkeuksellista, Mestis-mestari sanoo painottaen muun muassa joukkuekaverien lähes jatkuvaa läsnäoloa.

– Toisaalta välillä hallilla v*tutti olla, kuten toimistollakin.

– Mutta kyllä mä nautin tosi paljon, siis yllättävänkin paljon näistä hommista.

Jutun kuvat: Miska Miettinen