Olli Jokinen piiskannut Jukurit sensaatioliitoon, kippari takonut hurjia pinnoja – mutta miten? ”Tänne on saatu pumpattua nöyryys, arvot ja standardit”

MIKKELI. Tämän, joulukuun puolessa välissä tehdyn haastattelun tekijä odottelee Jukurien Petrus Palmua median toimipisteelle tavallista pidempää mikkeliläisjoukkueen kotihallin uumenissa. Jukurit on juuri löylyttänyt Liigan kahden kuumimman kohtaamisessa HPK:n 6-0, ja Palmu saa löylytystä muualla kuin kentällä.

Haastattelun alkamisen venyminen johtuu kapteenin pelin jälkeisestä saunahetkestä. Sitä kelpaa viettää murskajaisten jälkeen perjantai-illassa, kun vielä seuraava päivä, lauantai on vapaa.

Mediapisteelle saapuu iloisen oloinen kapteeni, näyttävissä vermeissä. Ilmeisesti sauna ei jäänyt kuitenkaan kesken?

– Kerkesin käymään saunassa. Henki on meillä sielläkin hyvä… Tosi hyvä.

Ja saunassa kelpaa heittää vettä, mutta ennen kaikkea läppää?

– Läppä lentää, Palmu hymähtää.

Jukurit on tämän jutun kirjoitushetkellä Liigassa sensaatiomaisesti seitsemäntenä, vain pinnan suoraa puolivälieräpaikkaa perässä. Kärkeen matkaa on seitsemän pistettä, ensimmäinen karsiutujan sija on jäänyt jo kymmenen pinnan päähän taakse.

HPK kaatuu murskaavan esityksen jälkeen kuntopuntarin kärkien kohtaamisessa. Oskari Salminen torjuu kauden viidennen nollapelin ja rangaistuslaukauksen. Markus Oden iskee 6-0-voitossa liigauran ensimmäisen kypärätempun, Anssi Löfman saalistaa kauden ensimmäiset syöttöpisteet – niitä syntyy heti kolme. Jesper Piitulainen avaa vihdoin maalihanansa.

Voitto on Olli ”Päällikkö” Jokisen laumalle jo kuudes putkeen. Jukurien leirissä tuntuu onnistuvan kaikki.

– No joo, totta kai on hieno homma, että saadaan onnistumisia laajalta rintamalta. Kuuden pelin voittoputki ei ole sattumaa. Tänne on saatu pumpattua nöyryys, arvot ja standardit – emme anna periksi, ollaan sitten tappioasemassa tai 6-0-johtoasemassa. Pysymme pelitaktiikassa, Liigan pistepörssin kärkipäässä läpi syksyn keikkunut Palmu sanailee.

Jukurit on kokenut pari viikkoa ennen joulua syksyllä vain neljä tappioputkea. Syyskuussa tuli nokkaan kolmesti putkeen, dance- ja popmusiikkiyhtye Hausmyllyn sanoin seuraava kuu oli karu, Ikävä Lokakuu. Se toi tilille kuusi peräkkäistä tappiota. Lokakuun lopussa Jukurit hävisi lisäksi vielä kahdeksi peräkkäin, marraskuun häviöputki käsitti kolme matsia. Silloin pistepussiin tosin tippui kaksi pinnaa ylityötappioiden päätteeksi.

– Toimin ensimmäistä kertaa kipparina, kunnia-asiahan tämä on. Olen päässyt sinuiksi itseni kanssa ja olen huomannut, että olen saanut luottamusta tähän. Tähän asti tässä pestissä on ollut hienoa olla, Palmu henkäisee ensiksi.

– Mutta pyrin toimimaan aika lailla samalla tavalla riippumatta siitä, ollaanko voitto- vai tappioputkessa. Pyrin pitämään standardeista kiinni.

Jukureissa kapteenisto valittiin valmennuksen toimesta.

– On hieno tunne, kun saa luottamusta. Samalla tämä on hieno kasvun paikka, Palmu maalailee.

Uskottava Jukurit, uskottava Mikkeli

Liigataipalellaan aina pudotuspeleistä karsiutunut mikkeliläislauma pisti tuulemaan urakalla ennen tätä kautta. Se nappasi luotsikseen MM- ja olympiamitalistin, yli 1 200 NHL-ottelun Jokisen. Konkariosastolle tulivat legendaariset Jarkko Immonen ja Jani Tuppurainen liki naapurista, eli Jyväskylästä. MM-mitalisti Pekka Jormakka on hänkin hillittömän kova vahvistus.

Jokista ei tarvitse katsoa kopissa ylöspäin mitenkään erityisen korostetusti.

– Totta kai sillä tavalla katsotaan, että hän on meidän koutsi, mutta muuten ei tarvitse. Siinä ollaan oma itsensä, ei tarvitse miettiä mitään sellaista, että minkälaista uraa hän on tehnyt, Palmu alleviivaa Mikkelin jäähallissa, jossa riittää mölyä vielä pitkään voittopelin jälkeenkin.

Juniorit odottavat suosikkejaan koppikäytävän oven toisella puolella, pelaajat nauravat ja heittelevät iloista läppää toisilleen. Maalivahti Salminen näyttää kuvaavan median tentissä yhä olevaa hattutemppumies Odenia älypuhelimellaan.

Palmu tuli Mikkeliin, piskuisen Etelä-Savon kiekkosydämeen Saksasta. Ennen tätä hän pelasi Suomessa maantieteellisesti isommissa paikoissa, Turussa ja Jyväskylässä. Mikkelistä ei kuitenkaan tässä arjessa voi puhua tuppukylänä – tai ainakin vallitseva kiekkoflow nostaa laji-ihmisten tunnelmaa.

– En itse koe henkilökohtaisesti minkäänlaista ongelmaa (Mikkelin koon suhteen). Olen itse kotoisin Joensuusta, joka on varmaan aika samankokoinen kaupunki. Tykkään kyllä. Olen nähnyt erilaisia paikkoja, minulle tämä ei ongelma – en näe Mikkeliä tuppukylänä.

– Ehkä viikko-pari piti miettiä tänne siirtymistä, mutta asiat rupesivat järjestymään nopeasti. Tuli sellaisia ajatuksia päähän, että lopulta siirryin sitten tänne. Tähän asti olen ollut tyytyväinen.

Siitä Jukurien kiekkoflow-tilasta vielä. Siis mistä ihmeestä joukkueen syksyn mahtivire on peräisin?

– Meillä on tässä hyvä kombo. Pystymme pysymään niissä sovituissa arvoissa, oli meillä sitten heikompia tai parempia hetkiä. Ja pyrimme pitämään ilmapiirin avoimena, meni sitten paremmin tai huonommin. Treeneissä ei anneta tippaakaan periksi, Jukureissa kultakypärää tässä vaiheessa kautta (10.12.) kantava Palmu sanailee.

24-vuotiaan pelimiehen mainitsema hyvä kombo on johtanut ihmeellisiin tilastofaktoihin: Jukurit sarjataulukon seitsemäntenä ja Jukurien paras pistemies pörssin neljäntenä saldolla 11+16=27.

Harvoinpa näkee, voisi moni todeta.

– Totta kai tuntuu hyvältä, ei siinä mitään. Voittaminen on kivempaa kuin häviäminen. Fakta on se, että onnistumiset ruokkivat itseluottamusta, mutta samalla koko ajan mielessä on seuraava peli. Kausi on puolessa välissä. Runkosarjassa ei ole varaa antaa periksi, työt jatkuvat ja pelejä on jäljellä paljon.

Jalat vaikuttavat pysyvän maassa, vaikka Jukurien toimitusjohtaja Antti Laakso ei peittele tyytyväisyyttään.

– Jokisen tekemistä on kiva katsoa. Arki on laadukasta. Käsi sydämellä voi sanoa, etten tappioidenkaan aikaan ollut hirveän huolissani.

Sota ei yhtä miestä vaadi

Joulua edeltävät ja sen jälkeiset pelit Jukurit joutuu pelaamaan ilman Aatu Rätyä. Kärpissä hän jäi vähälle vastuulle, kun tilille kertyi vain kuusi kamppailua pistein 0+1. Jukureissa saldo on 11 pelatun ottelun jälkeen sensaatiomaisen kova 6+7=13. Koppikäytävällä pörräävästä, Mikkeliin vastikään tulleestä Rädystä näkyy kauas se, että nyt mieli on hyvä.

Kovan pelimiehen lähtö Kanadaan nuorten MM-kisoihin ei katkaise kamelin selkää.

– Yksi pelaaja ei tee joukkuetta, totta kai pitkällä aikavälillä voisi vaikuttaa. Kun hän tuli tänne, niin hyvinhän hänellä on mennyt, Palmu pyörittelee.

Sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa että liigajäillä kiekot putoavat jäähän seuraavan kerran tapaninpäivänä. Mitä Jukurien kärkihyökkääjä Palmun joulusuunnitelmiin kuuluu?

– Ei ole suunnitelmia, ainakin vanhempien luona käyn kylässä. Aika leppoisasti menee, pelit tulevat vastaan joulun jälkeen nopeasti.

Joidenkin mielestä liian nopeasti. Pelaaminen tapaninpäivänä jakaa mielipiteitä.

– No, nopeasti se tosiaan tulee vastaan. Ammattilainen pystyy hoitamaan sen, joku hoitaa paremmin ja joku heikommin. Jos siihen on laitettu peli, niin sitten pelataan.

Ennen sitä on kuitenkin aika huilata. Palmulla ei ole Korvatunturin suuntaan mitään erityisiä lahjatoiveita.

– Toivon tietysti, että kaikilla läheisillä ja kavereilla olisi mukava joulu – se on isoin toive. Muuten mikään materiaali ei sinänsä ole tärkein asia, hyökkääjä lopettaa ja lähtee hallilta iloisin mielin joukkuekaveri Otto Mäkisen kanssa.

Toimitusjohtaja Laaksolla on sen verran hyvä lahjatoive, että se on pakko nostaa esille – jos tämä teksti vaikka tavoittaisi itse joulupukin.

– Kaikella kunnioituksella paikalla oleville (HPK-pelissä alle 2 000 katsojaa), niin pikkaisen enemmän voisi olla yleisöä. Tämä on mukavaa viihdettä, sen tulette näkemään kyllä.