Näkökulma: Kohupuheet syytä vaieta – Naisleijonien ja Anni Keisalan henkinen kasvu hakee vertaistaan

Puheet Naisleijonien paljon puhuttaneesta maalivahtitilanteesta ja sen ympärille muodostuneesta härdellistä voidaan nyt unohtaa, kun Suomi sai kaulaansa huikean kasvutarinan päätteeksi Pekingin olympiakisojen pronssimitalit.

Vaikeudet kaatanut, niistä ammentanut ja koko ajan otteitaan petrannut Suomi pelasi turnauksen parasta kiekkoaan välierässä Yhdysvaltoja vastaan sekä pronssiottelussa Sveitsiä vastaan 4-1-voitossa.

Naisleijonat kasvoi matkan aikana koko ajan tiiviimmäksi ja yhteinäisemmäksi sekä kaukalossa että sen ulkopuolella, vaikka vain vielä reilut viikko sitten tilanne oli todella karu. Sveitsi löi Naisleijonille luun kurkkuun maalein 3-2 ja Suomi hävisi tuolloin turnauksessa kolmannen pelinsä putkeen.

Pronssipelissä tilanne oli toinen. Jo välierässä Suomea pystyssä pitänyt ja Yhdysvaltojen edessä vain kolmesti antautunut Anni Keisala torjui nollat turnauksen päätöksessä.

Siis olympialaisten pronssipelissä. Sellaisen turnauksen päätöksessä, jossa hänet leimattiin ennen ensimmäistäkään matsia ”on vain hävittävää” -tilanteeseen.

Ei Noora Rädyn oleminen mukana olisi Suomen sijoitusta tietenkään laskenut, mutta Keisalasta finaalipaikan karkaaminen ei jäänyt kiinni. Pää kesti uskomattomalla tavalla mitalipeleissä, suorastaan absurdin maalivahtitilannepyörityksen jälkeen.

Onhan tuossa nähdyssä hässäkässä varmasti hopeareunus. Tällainen kasvutarina naiskiekkoilussa palvelee taatusti jatkossa rakentaessa polkua kohti Kanadan ja USA:n kaltaista menestystä.

Suomi selvisi myllystä voittajana – pronssista huolimatta voittajana siihen nähden, minkälaisesta pyörityksestä sinivalkoiset matkaan lähtivät. Suomi oli sen parempi, mitä kovempi paikka oli.

Suomalaiseen identiteettiin kuuluu se, että vaikeuksista opitaan hyvin usein ja henkinen puoli tuppaa vahvistumaan valtavasti.

Jos turnauksesta jäi tämän jutun kirjoittajalle pieni ristiriitainen viba, niin se on perusteltavissa (ansaitusta pronssihumusta huolimatta nyt heti). Näyttää ikävä kyllä siltä, että Kanada ja USA olisivat karanneet nyt yhtäkkiä kauemmaksi Naisleijonilta ja muilta haastajilta.

Etenkin Kanada oli järkyttävän hyvä ylöspäin ja oikeastaan mihin päin vaan pelatessa. USA ehkä oli ajoittain haavoittuvainen välierässä, mutta kova silti. Ja se haavoittuvaisuus näkyi eniten selkeähkössä johtoasemassa.

Tulevaisuus voi muuttaa tämän käsikirjoituksen. Extrakohujen voittaminen, vaikeuksien kaataminen ja Keisalan pään kestäminen sekä kovien pelien huipputorjunnat luovat aurinkoa tulevaan(kin).