Näkökulma: Suomalainen seurakiekko ei voi hyvin – käsien ulottuvilla on ennennäkemätön piristysruiske

Liiga ja varsinkin Mestis ovat tuotteita, jotka kaipaavat tekohengitystä. Katsomoissa on paljon tyhjää tilaa ja mediakin on ajoittain hyvin hiljaa kotimaisesta jääkiekosta. Pelaajamarkkinoilla Liiga ei enää pärjää Sveitsin ja Ruotsin pääsarjoille, ja välillä Saksa, Tshekki ja jopa Slovakia houkuttaa pelaajia enemmän.

Helpoin tapa saada aikaan lisää kiinnostusta olisi aukaista Liiga sarjanousulle ja putoamiselle, mutta siihen ei ole tarpeeksi joukkueita karsintojen mielekkyyteen. Liiga-joukkueiden määrää ei ole järkevää radikaalisti vähentää, koska silloin Liigan avaamisen koko idea, sarjanousun mahdollistaminen, olisi useamman kauden pelkkä muodollisuus.

Vaihtoehdoksi jää joukkueiden lisääminen suomalaisen seurakiekon kartalle, mikä ei normaalisti ole mahdollista. Nyt Jokereiden paluu kotimaiseen jääkiekkoon onkin yhtäkkiä todennäköistä, ja lisää voisi olla tarjolla ulkomailta.

Dinamo Riika on mahtiseura, jolle ei meinaa mielekästä pelipaikkaa löytyä. Latvian pääkaupungin joukkueella on maassaan niin ylivertainen kannattajakunta, ettei kansallisesta sarjasta olisi käytössä olevat resurssit edes puoliammattilaisella otteella käyttäen minkäänlaista vastusta. KHL:ssä se taas oli pääasiassa heittopussi. Lähin varteenotettava vaihtoehto ulkomailla on Suomi.

Selkein argumentti Dinamoa vastaan on matkustaminen. Tavan tallaajille julkisen liikenteen matka Turusta Riikaan voi kuitenkin olla jopa halvempi kuin Rovaniemelle. Lentoyhtiö AirBaltic ryhtyisi varmasti mielellään yhteistyökumppaniksi laskemaan matkustamisen kustannuksia.

Dinamolta voisi myös pyytää tarvittaessa ylimääräistä kausimaksua sen Liigaan tai Mestikseen liittymisen aiheuttamista lisäkustannuksista. Yhtenä ehtona liittymiselle voisi etenkin Mestiksessä olla se, että kukin suomalaisjoukkue pelaisi vain kerran vieraissa Dinamoa vastaan, tai kahdesti sitä vastaan vieraissa pelaavat joukkueet pelaisivat kyseiset ottelut peräkkäisinä päivinä.

Riika suomalaisen seurakiekon kartalla olisi kaivattu piristysruiske. Resurssit sillä riittävät pärjäämään Liigassa, mikä toisi mukavaa vaihtelua monen hädin tuskin taloudellisesti pärjäävän seuran joukkoon.

Virossakin olisi 7700 katsoja vetävä, Liiga-pelejä jo isännöinyt areena, Liettuassa vielä suurempi, mutta liekö lajin lilliputtimaissa tarpeeksi resursseja? Virolaisen Meistriliigan joukkueet ovat ajautuneet yksi toisensa jälkeen konkurssiin. Oli miten oli, kansainvälistyminen on takuulla sekä harkitsemisen arvoinen suomalaisen seurakiekon kannalta että palvelus Latvian jääkiekolle, ja sitä kautta koko lajille.