Leijonien olympiavoittajan kultaa seurasi karu seurajoukkuekauden loppu KHL:ssä – ensi syksyn kuviot ovat auki: “En halua sitä päätöstä tehdä vielä”

JOENSUU. Tuoreen olympiavoittaja Teemu Hartikaisen kevättalvi todisti jääkiekon seuraajille, ja muullekin väelle kaksi asiaa. Oikeastaan koskaan ei ole liian myöhäistä sanoa ”ei koskaan”, mutta samalla globaalisti mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.

Salavat Julajev Ufassa kaudet 2013-22 pelannut Hartikainen sai komeaan henkilökohtaiseen uraan nähden verrattuna joukkuetason palkinnon varsin myöhäisellä iällä. Olympiakulta pujotettiin hyökkääjän kaulaan 31-vuotiaana Pekingin kisoissa.

Salavatissa ja ylipäätään KHL:ssä yhdeksän kauden aikana 472 runkosarjan pelissä 157 maalia ja 355 pinnaa – ja pudotuspeleissä 89 ottelua pistein 29+35=64 – latonut Hartikainen oli olympiakisoissa Suomen ykköshyökkääjiä. Hän summasi kuudessa pelissä peräti seitsemän (2+5) pinnaa.

KalPa-kasvatti Hartikainen on kotoisin Kuopiosta, jonne hän palaa perjantaina Suomen kohdatessa MM-kisojen harjoitusottelussa Norjan. Torstain kohtaaminen meni Leijonien nimiin Joensuussa vaikean kahden ensimmäisen erän jälkeen murskaavasti 6-2. Paikalla oli yli 3 000 katsojaa.

– Hyvälle tuntui pelata Suomessa pitkästä aikaa. Olen pelannut täällä nuorena paljonkin, Hartikainen hymähtää kaukalon laidalla junnujen huutaessa pelaajan nimeä vieressä katsomossa.

– Kaksi ensimmäistä erää olivat vähän ailahtelevia, oli vaikeaa saada maaleja. Kolmanteen aukesi ja päästiin kuskin paikalle.

Hyökkäyspään taiteilija syötti pelissä 5-2-maalin Sakari Manniselle. Hartikainen sai pitää kiekkoa Norjan maalin takana pistäen toimiston pystyyn, kun kukaan ei tullut päälle. Eikö kukaan uskaltanut iskeä päälle, kun hyvin kiekkoa suojaava tähti ei kuitenkaan olisi menettänyt kiekkoa?

– Hyvin antoivat tilaa siihen, Hartikainen virnistää.

Lupsakka savolainen

Raamikas hyökkääjä ei ole ainoa tuore savolainen olympiamitalisti. Esimerkiksi Leijossa kultaa juhli Suonenjoen Iiro Pakarinen ja Naisleijonissa Tuusniemen Elisa Holopainen. Maastohiihdon olympiamitalistit Iivo ja Kerttu Niskanen varttuivat lapsuutensa pohjoissavolaisessa Vieremän kunnassa.

Hiihtäjäsisaruksista Kerttu Niskanen sanoi aiemmin, että savolaiset ovat periksiantamattomia. Mitä Hartikainen arvelee olevan savolaisen mitalisateen takana?

– Enpä tiedä. Ehkä meillä on oikeat eväät ja oikeat metodit. Savolaiset on sopivan lupsakoita, ei pidä liikaa ressata urheiluhommasta, mestari veistelee hymy huulilla.

Savolainen olympiavoittaja suuntaa perjantaiksi kotikonnuille, kun Suomi kohtaa Norjan Kuopiossa.

– Niiralan Montussa olen pelannut viimeksi 12 vuotta sitten. Onhan se hienoa, siellä on yleisöstä varmaan puolet puolituttuja ainakin. Hienoa mennä pelaamaan Suomi-paidassa olympiakullan jälkeen, Hartikainen tunnelmoi perjantaita.

Sukulaisten ja kavereiden kanssa Hartikainen tosin on ehtinyt jo viettämään aikaa seurajoukkuekauden jälkeen.

– Oli viisi viikkoa taukoa ennen leiritystä. Siinä kerkesi hyvin olemaan, ja nytkin on viikonloppu vapaata.

– Tauon aikana pidettiin kuntoa yllä ja rauhoituttiin, oli kalastusta ja padelia. Kävin jäällä – sellaista, mitä mieleen tuli, kuopiolainen luettelee tauon puuhailuja.

Huili teki hyvää.

– On aika kova kevätrutistus.

Rajuja tunneskaaloja

Olympiakullan jälkeen kausi sai erikoisia piirteitä. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, lähti suomalaisista yksi toisen perään pois KHL:stä. Olympiavoittaja pelasi Salavatissa yhden pudotuspeliottelun ja pakkasi sitten kimpsut ja kampsut.

– Ehkä tuo aika opetti sen, että elämässä voi käydä mitä vaan lyhyenkin ajan sisällä. Yhdeksän vuoden työsuhde loppui sormia napauttamalla, kuulemma kaikki mahdolliset tunneskaalat läpikäynyt olympiavoittaja miettii.

Kiekkoa ensiluokkaisesti suojaavan hyökkääjän sopimus Ufassa päättyi tähän kauteen, ja muutenkin vaikuttaisi siltä, ettei KHL:ään suomalaiset enää palaa – ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

Mikä olisi mielekäs vaihtoehto ensi kaudeksi?

– En vielä tiedä, mietin sitä. Pidän kesällä kunnon loman. Syksyllä pelaan jossakin, mutta en halua sitä päätöstä tehdä vielä.

Leijonia on leimannut päävalmentaja Jukka Jalosen aikana tehtaantakuu, eivätkä häviöt, saatika ohipelit ole tulleet tutuiksi. Suomen rekordi on Jalosen kuluvalla aikakaudella arvokisojen päätöserissä voitot-tasapelit-tappiot listaten 18-6-2, maaliero näyttää lukemia 28-6.

Joensuun päätöserässä Suomi takoi neljä maalia.

– Joukkueella on hyvä itseluottamus, ollaan voitettu paljon. Jauhetaan neljällä kentällä joka peli läpi. Siinä on varmaan isoimmat (syyt).

Suomen absoluuttiselle huipulle kuuluvalla hyökkääjällä on siinä mielessä ihanteellinen tilanne, että hän tulee ottamaan paikan MM-kotikisoista ilman loukkaantumista tai sairaantumista.

Mutta ennen kotikisoja edessä on vielä muutamia treenipelejä sekä Hartikaisen 32-vuotissyntymäpäivät.

– Eiköhän me jotain jätkien kanssa keksitä, pelaaja virnistää viitaten 32-vuotispäiviinsä ja poistuu katsomossa haastattelua seuraavien pienten fanien kautta koppiin.