Joko Leijonat murtaisi kirouksen? MM-kisojen arvoa suomalaisille painottavalta selostajalta arvio: ”Ei ole yhtään joukkuetta, jota Suomi ei voisi voittaa”

HELSINKI. Suomalaisille jääkiekon ystäville tuttu ääni Teppo Laaksonen pitää jääkiekon MM-kisoja arvossa, vaikka Tampereen ja Helsingin turnaus ei pursuakaan NHL-tähtiä.

Suomalaisten kiekkonälkä ei ole Laaksosen mukaan täynnä lähimenneisyyden olympia- ja MM-kullasta huolimatta. Kiekkoasiantuntija arvioi, että Leijonat yltää Tampereella vajaan parin viikon päästä mitaleille – kautta historian ensimmäistä kertaa kotikisoissa.

– Sanoisin, että kyllä. Helsingin-lohkosta vastaan tulee puolivälierissä Slovakia, Tanska tai Saksa. Turnauksessa ei ole yhtään joukkuetta, jota Suomi ei voisi voittaa. Kanadahan se pahin on, C Morelta tuttu ääni arvelee.

MM-kotikisat ovat olleet Suomelle kautta historian vaikeita paikkoja: Leijonat ei ole voittanut minkäänlaista mitalia koskaan kotijäällä.

– Se on ihmeellistä, Laaksonen hymähtää.

Vuosittain toukokuussa pelattavan turnauksen arvosta on puhuttu mollivoittoiseen sävyyn siellä täällä, kun NHL:n ollessa pudotuspelivaiheessa maailman absoluuttinen huippu ei ole mukana.

– Mun mielestä tämä on paras turnaus tällä hetkellä, kun hirveästi muutakaan ei ole. Helmikuussa olympialaisissa ei ollut yhtäkään NHL-pelaajaa, World Cup on silloin tällöin epäsäännöllisesti. Ja kun se viimeksi pelattiin, oli siellä sekajengejä ja Pohjois-Amerikan junnujengi.

– NHL-pelaajien määrä vaihtelee, mutta hyvät kisat näistä saadaan aikaan. Totta kai NHL-tähdet, kuten (Moritz) Seiderit, (Tim) Stützlet, (Nikolaj) Ehlersit ja muut erottuvat. On hienoa, että on staroja, mutta kyllä nämä pystyttäisiin pelaamaan ilman heitäkin.

Kiinnostusta riittää

Helsingin-lohko sai lentävän lähdön, sillä turnauksen ensimmäisinä päivinä pelejä seurasi poikkeuksetta noin 3 000 katsojaa – yli tai alle, mutta kuitenkin lähelle sitä alati.

Pikkumaiden yllätykset innostavat ja kiinnostavat. Myös Laaksoselle nousee mieleen eräs muisto tällaisesta.

– Ranska meni jatkopeleihin vuonna 2014, ja se voitti muun muassa Kanadan. Ylipäätään yllätykset ovat tässä (MM-kiekossa) isoin suola. Suurin osa peleistä on sellaisia, että niissä tietää, kuka voittaa. Mutta esimerkiksi Itävallalle jatkoaikapiste USA:lta on valtava juttu, Laaksonen miettii viitaten Tampereen alkulohkopelin yllätykseen.

Vaikuttaa sitä, että myös Leijonat kiinnostaa, vaikka Suomi on ottanut olympia- ja MM-kultaa tiuhasti. Suomalaisfanien mahat eivät ole täynnä?

– Musta tuntuu, että ei.

– Sanoisin, että katsojia riittää. Suomen ja USA:n pelillä oli yli 2,5 miljoonaa katsojaa. Eli väittäisin, että turnaus kiinnostaa!

– Ja olympialaiset ovat ihan eri juttu kuin MM-kisat Suomessa. On hirveästi porukkaa, jotka seuraavat nimenomaan MM-kisoja. Kiekkoseuranta voi olla sellaista, ettei joku ei seuraa muuta kuin MM-kisoja. Joillekin tämä on tärkeä juttu edelleen.

Olympiaturnaus pelattiin helmikuussa pakkasten keskellä pelien alkaessa ties mihin kummalliseen aikaan. Vuotuinen, toukokuinen MM-turnaus on vaikuttanut olevan suomalaisille muutakin kuin itse lätkää – sosiaalisia suhteita, yhteisiä iltoja, maukkaita huurteisia, kuvia fanikatsomoista sosiaaliseen mediaan ja niin edelleen.

– Olympiaturnaus on kovin lyhyt. MM-kisoissa rupeama rakentuu pikkuhiljaa. Ja olympialaisissa kultajuhlat olivat lyhyet, kun tuli se Venäjän keissi, Laaksonen miettii.

Liigaa ei kannata vähätellä

Liigan suhteen sen sijaan näytti, että suomalaisten mahat olisivat turvollaan. Esimerkiksi syvälle sukeltaneen Ässien peleissä kävi katsojia talvella vain kolminumeroisen määrän verran.

– Itse en haukkuisi Liigaa. Se on paras sarja, mitä Suomessa pelataan. Siitä pitää olla ylpeä, kun miettii, keitä siellä pelaa. On (Juraj) Slafkovskyt ja (Markus) Nurmet. Vuoden-kahden päästä he ovat NHL:ssä, ja siellä pärjätessä heitä kyllä hehkutetaan. Siihen voi sanoa, että ”olivat Liigassa aiemmin – miksi ei silloin tullut katsottua pelejä?”

– Näissä MM-kisoissa liigataustaisista pelaajista näkee, että he ovat oikeasti hyviä pelaajia. Ranskan maajoukkueessa on kymmenkunta Liigassa pelannutta. Sen erottaa kyllä, kuka on liigataustainen ja kuka ei.

Muuta kuin Leijonia

MM-jäillä kohti pudotuspelejä puksuttavan Suomen jatko-ohjelma alkaa hahmottumaan noin viikonvaihteen korvilla. Tämä haastattelutuokio on toteutettu Helsingissä, jossa Suomi ei pelaa.

– Sanoisin, että tässä lohkossa ei tule yllätyksiä. Kanada ja Sveitsi muodostavat kärjen, mikä tiedettiinkin. Saksa on kolmonen, Slovakian ja Tanskan ratkaisu nelospaikasta voi mennä viimeiseen päivään – keskinäinen kohtaaminen on tiistaina. Tältä tämä nyt näyttää.

– Kazakstan ja Italia pelaavat putoamista vastaan.

Espoossa asuva Laaksonen nauttii töistään Helsingissä, vaikka Leijonat ei siellä ärjykään.

– On hauskaa tulla töihin! Olen tottunut tähän, tämä on kahdeksas MM-turnaus, enkä ole kertaakaan ollut Suomen lohkossa. Suomen pelejä en näe, kun oma peli on yleensä samaan aikaan tai lähellä sitä.

Miten muuten kuvio ”turnaus kodin vieressä” – saako Laaksonen ladattua itsensä kisamoodiin?

– Kyllä mun mielestä pääsen flow’hun. Muualla istutaan hotellissa tai pyöritään kaupungilla päivän ainoan pelin jälkeen. Musta tämä on näin kivempi. Voi olla kotona, eli nollamaan. Se vie ajatuksia pois.

Helsingissä kisoja C Morelle suomalaisista selostavat Laaksonen ja toinen kultakurkku Jani Alkio siten, että toinen tekee päivää ja toinen iltaa. Kummallekin tulee tilille 14 alkulohkon matsia.

– Kahden päivän peleissä herään siinä kahdeksalta, lähden kotoa kymmeneltä ja siinä menee yli seiskaan. Eli tulee kevyesti kymmenentuntinen päivä. Yhden pelin setti on kevyempi – riittää, jos tulee tunti ennen peliä.

Julkinen ammatti

MM-kisojen alkulohkoissa pelataan neljä kolmen pelin päivää, muut päivät pitävät sisällään kaksi matsia. Laaksonen selosti tämän haastatteluhetken jälkeen ottelun Italia-Tanska. Ovatko esimerkiksi piskuisen Italian nimet vaikea lausua?

– Italia tai Kazakstan eivät ole mahdottomia. Joku Etelä-Korea oli vaikeampi. On asiantuntijoita, jotka ovat jotain mieltä aina siitä, miten mikäkin pitäisi lausua. Mutta se on minun mielestäni hyvä, jos lausuu lähelle sellaista perusversiota.

– MM-turnauksen joukkueet ovat tuttuja melkein kaikki. Slovakian peliä ei ole vielä ollut selostettavana, Laaksonen valaisee toisen kisaviikon tiistaina.

Selostajan työssä aikaa vievät eniten valmistelut.

– Jokaisesta joukkueesta pitää tehdä A4-paperi. Kukaan muu ei varmaan saa kiinni siitä, mitä siinä (paperilla) haetaan. Itse kerään faktoja ja sälää, miten edellisinä vuosina on pelattu ja niin edelleen.

Mutta entä jos kesken lähetyksen alkaa yskittämään tai aivastuttamaan?

– Vedän on airin (selostusdekin nappula) pois, mutta jos en ehdi, pitää yskiä hihaan. Yleensä nuo pystyy väistämään, Laaksonen sanoo selostuspöydällä, jonka kulmassa ovat selostajalle tärkeät avut Vichy-pullo ja Mynthon-rasia.

Sana turbulenssi voisi leimata vuonna 2005 selostajan työt aloittaneen ja vuonna 2014 MM-kisoissa debytoineen Laaksosen menneisyyttä ja tulevaisuutta.

– Maaliskuussa 2020 lähti kolmen kuukauden tulot, eikä pelien jatkumisajankohdasta ollut mitään varmuutta. Se tilanne oli hyvin erikoinen. Edelleen maksetaan sen ajan velkoja. Hienoa, että nyt on pystytty menee normaalisti, vaikka koronaa on edelleen. Täytyy olla kiitollinen.

Kun jääkiekko vietiin pois, aukesi monen silmät. Sen arvo siis konkretisoitui, kun se vietiin pois.

– Samaa mieltä. Ja ihmettelen, miksi joissain liigapeleissä on törkeän vähän katsojia. Eivätkö ihmiset sitten muista, että on ollut aikoja, jolloin halleihin ei ole saanut mennä.

– Se on tietysti sitten oma kysymys, miksi Liigassa on tarpeettomia pelejä – mutta silti omaan joukkueeseen pitäisi sitoutua.

Ja Laaksosen tulevasta. Kymmenennet MM-kisat saattavat jäädä haaveeksi.

– Yhdeksännet tulevat ensi vuonna, mutta sitten tv-oikeudet vaihtuvat. Olisi kova saada kymppi täyteen, mutta siihen en oikein voi vaikuttaa, lapsen harrastuksiin viemisen omaksi harrastukseksi listaava Laaksonen miettii.