TAMPERE. Kanada on mukana Suomen MM-kisoissa ehkä jollain D- tai E-joukkueella, ja joukkueen esitys oli jäämässä tavallaan sen oloiseksikin.

Näytti jo hetken aikaa, että taival päättyy puolivälieriin Ruotsia vastaan heikon alkusarjan ja heikon helatorstain alun jälkeen.

Ehkä heikko-sanan voi pilkkoa atomeiksi merkitysjärjetyksessä adjektiiveihin ylimielinen, hengetön, haluton ja löysä.

Näiltä Kanada pitkään Ruotsi-pelissä (ja aiemmin) näytti.

Hereillä vasta puolivälierän kriittisillä hetkillä

Helsingin alkulohkossa maa hoiteli neljä ensimmäistä vastustajaa kohtalaisesti ottaen täydet pisteet, mutta jo Kazakstan-pelissä oli nähtävissä erikoisia piirteitä. Kazakstan nakkasi avauserään kaksi maalia johtaen kahdesti.

Sen jälkeen tulikin sitten kaksi tappiota. Ensiksi Sveitsi höykytti 6-3 ja perään Tanska sensaatiomaisesti 3-2.

Tanska-pelistä se Kanadan ylimielisyys ja hengettömyys paistoi eniten. Maa alkoi pelaamaan vasta toisessa erässä, kolmannessa erässä olikin liian kiire loistavasti uhrautunutta tanskalaispuolustusta ja maalivahti Sebastian Dahmia vastaan. Kiire oli seurausta ylimielisyydestä?

Ehkä ylimielisyys, hengettömyys, haluttomuus ja löysyys ovat vain tämän jutun kirjoittajan päätelmiä. Tai sitten ei. Mutta silti näiltä suorittaminen pitkään näytti.

– Luulen, että olimme alussa huolimattomia. Annoimme Tanskalle tilaisuuksia, emme tehneet kiekon hallinnan suhteen erityisen hyvää työtä, kandalaispelaaja Ryan Greaves perusteli matsin jälkeen.

– Emme olleet tarpeeksi kurinalaisia. Pelissämme oli myös paljon hyviä juttuja.

Tiistain Ranska-pelissä Kanada leikitteli 7-1-voittoon. Tuuletukset eivät olleet kummoisia. Hengettömyyttä?

– Saimme itseluottamusta, se on avainasemassa oleva juttu. Odotan Ruotsi-puolivälierää innolla, Kanadan Cole Sillinger sanoi alkulohkon jälkeen.

– Pudotuspelit ovat syy, miksi tulemme tänne. Ainoastaan täällä on sauma pelata uudestaan NHL-kauden loputtua. Se on hauskaa, kippari Thomas Chabot mietti.

– Hyvä juttu on se, ettei aiemmilla peleillä ole enää merkitystä. Kyse on siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, Sillinger jatkoi.

Mitäänsanomaton loppu

No, eipä tapahtunut Ruotsi-pelissä mitään hetkeen. Tai tapahtui, mutta hitaimman kautta.

Kanada oli jo 0-3-sillassa, mutta nousi lopussa ilman maalivahtia 3-3:een ja jatkoerässä 4-3-voittoon. On sanottava, ettei Tre Kronorin sössimistä puoltanut mikään.

Avauserässä pitkää päätyyn heittänyt ja vähän sinne päin luistellut Kanada teki ennen avaustaukoa ihan ihme juttuja. Ensinnäkin taululla oli jo kahdeksannella peliminuutilla 2-0 Tre Kronorille.

Avauserän puolen välin paikkeilla Maxime Comtois töni Joakim Nordströmin nurin vaihtoaitioden välissä. Tällä, jos jollain antaa kuvan turhautumisesta. Samalla Ruotsin kasetti kesti.

Leijonissa ei muuten moista tönimistä tapahtuisi missään olosuhteissa – saatikka katseltaisi yhtään.

Kolmisen minuuttia ennen avauserän loppua Kanada löi useamman pitkän kiekon pelaajien reagoidessa oikeastaan ei mitenkään. Halutonta?

Toisessa erässä Kanada voitti laukaukset peräti 19-1, mutta tilasto vääristi jonkin verran. Ei Ruotsi pulassa ollut, eikä varsinkaan turhautunut.

– Me emme saa turhautua, meidän tulee pysyä kärsivällisinä. Annetaan heidän mieluummin itse turhautua siihen, etteivät heidän perinteiset tönimiset ja likaiset temput tepsi meihin Ruotsin päävalmentaja Johan Garpenlöv oli puhissut ruotsalaisen HockeyNewsin mukaan.

Toisen erän laukaisutilasto voisi todistaa sen, että Kanada oli ylimielisen, hengettömyyden ja haluttoman ohella myös löysä – kyllä, pääsi paikoille, mutta ei saanut mistään mitään aikaiseksi.

Kunnes tapahtui totaalikäännös. Kanada heräsi, sai tulosta. Päätöserän kiri – kaksi maalia ilman maalivahtia – ja voitto jatkoerässä eivät olleet näköpiirissä.

Ja kanadalaiset ”bilettivät” haastattelupisteellä pelin jälkeen ”wohoo”-huutojen kantautuessa varmaan Orivedelle saakka.

Nyt se on sitten ihan sama, mitä turnauksessa aiemmin on tapahtunut. Kuten Sillingerkin sanoi.