Sami Kapanen muistelee NHLfi-podcastissa upeaa uraansa taalajäillä.

Miehen edustama Carolina Hurricanes eteni aina Stanley Cupin finaaleihin keväällä 2002. Kyseessä oli samalla Kapasen paras kausi NHL:ssä.

– Se oli erittäin huikeeta aikaa. Henkilökohtaisesti paras kausi monella tapaa. Se meni kaksijakoisesti. Olin varmaan joulun tai uudenvuoden tienoille pistepörssin top 5 -pelaajia, hieman yli pinnan per peli.

Siinä kohtaa päävalmentaja Paul Maurice puuttui peliin tavalla, joka kipsasi Kapasen tekemistä.

– Maurice tuli luistelemaan aamujäillä vierelle ja sanoi, että hän harvoin sanoo tämän, mutta hänelle on ihan ok, että tavoittelet paikkaa korkealla pistepörssissä, anna palaa vaan. Vedin seuraavat viisi peliä kiikareilla ja koen, että jollain tavalla se ajatusmaailma muuttui tuloskeskeiseksi. Se ei ollut enää sellaista, että olisi keskittynyt oikeisiin suoritteisiin, Kapanen muistelee ja korostaa, ettei syytä asiasta millään tavalla valmentajaansa vaan omaa lähestymistapaansa.

Kapanen pelasi lopulta 69 pisteen runkosarjan. Saumat 70 pinnan kauteen menivät valmennuksen toiveeseen, johon suomalainen suostui.

– Kun oltiin varmistettu oman divisioonan voitto, niin seurajohto teki päätöksen, että meidät (kärkipelaajat) huilautetaan viimeiset 2-3 peliä. Mä olin pinnaa vaille 70 pistettä. Valmentaja sanoi, että ymmärtää, että haluan 70 pistettä täyteen ja että siinä on myös bonukset kyseessä, mutta heidän toiveissa olisi, että meidät huilautetaan ennen pudotuspelejä. Kilttinä poikana olin, että mennään sillä.

Levon sijaan Kapanen harjoitteli viikon ekstrakovaa ja oli tukossa pudotuspelien alkaessa. Runkosarjassa 27 maalia mättäneen Kapasen takaraivossa painoivat myös tulevat sopimusneuvottelut. Lopulta pikakiituri iski 23 pudotuspelikamppailussa vain yhden maalin ja antoi päälle kahdeksan maalisyöttöä.

Hurricanes raivasi tieltään New Jersey Devilsin, Montreal Canadiensin sekä Toronto Maple Leafsin, mutta kaatui finaalisarjassa Detroit Red Wingsin käsittelyssä voitoin 1-4.

– Jälkeenpäin sitä on soimannut itseään, että jos olisin pelannut sitä omaa rentoa peliä, olisinko pystynyt olemaan se käänteentekevä pelaaja (finaalisarjassa), Kapanen pyörittelee.