Leijonien vastustajan luotsi vaihtoi suomalaisen pelipaikkaa – sitten tuntemattomampi ennätystenrikkoja pisti historiakirjat uusiksi: ”En ole katunut kertaakaan”

TAMPERE. – Ehkä tällä hetkellä joku saattaisi sanoa, että olen tuntemattomampi, kun täällä on NHL-pelaajia ja olympia- sekä maailmanmestareita. Ei se minua haittaa mitenkään. Jokainen ansaitsee oman paikkansa julkisuudessa, ja uskon, että itsekin tulen sen jossain vaiheessa ansaitsemaan.

Näin Leijonien MM-kisajoukkueen pelaaja Ahti Oksanen sanoo eräässä tamperelaisessa hotellissa kysyttäessä, onko hän tuntemattomampi ennätystenrikkoja Leijonissa.

Kirkkonummella maaliskuussa 1993 syntyneen entisen pakin, nykyisen hyökkääjän uratarina on poikkeuksellinen massavirtaan verrattuna. Tarinaa olisi kerrottavana vaikka kuinka paljon, mutta aloitetaan pelipaikan vaihtamisesta.

Kiekko-Espoossa ja Bluesissa vietettyjen juniorivuosien jälkeen pelaaja suuntasi Pohjois-Amerikkaan NCAA:han Boston Universityn joukkueeseen. Siellä meni neljä kautta, ja Oksasen ura mullistui radikaalisti.

– Joskus 20-21-vuotiaana vaihdoin puolustajasta hyökkääjäksi. Siinä hetkessä en ollut hirveän innostunut. Tiesin, että se on aika myöhäinen aika vaihtaa pelipaikkaa. Hirveän moni ammatti- tai huippupelaaja ei ollut sillä tavalla tehnyt, enkä tiennyt muita samaa urapolkua käyneitä. Mutta siinä ei hirveästi ollut vaihtoehtoja, piti kääntää positiivisen kautta, Ruotsin SHL:n Oskarshamnia edustava Oksanen muistelee.

Aloite pelipaikan vaihtamiseen lähti David Quinnilta, Yhdysvaltain MM-kisajoukkueen luotsilta.

– En ole katunut kertaakaan, Oksanen hymyilee.

– Piti vain ajatella, että se tapahtuu ja siitä otetaan kaikki hyöty irti. Pelillisesti vaikeinta oli se, että pakkina luistelu on pyöreää liukumista ja pelin näkemistä. Hyökkääjänä se on stop-starttia, eli lyhyitä ja teräviä pyrähdyksiä. Siinä oli isoimmat jutut, mihin piti tottua.

Pelaaja sai yliopistossa joukkuekaverikseen yhdysvaltaisten NHL:n supertähti Jack Eichelin kaudeksi 2014-15.

– Muutaman kerran ollaan nähty yliopiston jälkeen, hirveästi ei kuitenkaan olla oltu tekemisissä. Osaan vanhoista koulukavereista olen pitänyt yhteyttä.

Oksanen on ollut läpi uransa hyvä maalilinko, myös pakkina. Ajatteliko pelaaja, ettei hän kelpaa pakiksi?

– En ajatellut niin. Otin sen aika yksinkertaisen kautta, että piru vie – ei kai tässä muu auta kuin alkaa miettimään, että miten pelataan hyökkääjänä.

Jonkinlainen uran käänne pelipaikan vaihdos kuitenkin oli?

– Omasta mielestä olin todella hyvä puolustaja ja tein tulosta. Tietyllä tapaa on turha jossitella, mutta uskon, että olisi tullut (pakkinakin) aika hyvä ammattiura. Koko ajan olen uskonut – tiedän, että taidot ja kyvyt löytyvät.

Oppia ja vaikeita aikoja

Palataan ajassa ihan vähän taaksepäin.

Oksanen debytoi Pohjois-Amerikassa siis sesongilla 2012-13. Kaudeksi 2016-17 hän siirtyi AHL:ään Hartford Wolf Packiin, mutta suurin osa kaudesta meni ECHL:n Greenville Swamp Rabbitsissa. Vaikka NHL:n portit eivät ikinä auenneet, oli lähtö rapakon taakse tärkeä juttu.

– Kaikki kaikessa, suoraan A-junnuista sinne rallienglannilla. Siellä ei ollut muita suomalaisia, ja oli pakko oppia englantia, joten sen oppi nopeasti. Kun sitä puhui viisi vuotta putkeen, tuli siitä jo tavallaan toinen äidinkieli. Myöhemmällä uralla se on ollut todella iso apu.

Oksanen lähti Amerikkaan sanojensa mukaan kuulemma ”nuorena, epäsosiaalisena ihmisenä”.

– Siinä oppi amerikkalaisen kulttuuriin – se oli sellaista kasvuprosessia. Kaikesta paras oppimismotivaattori on se, kun on pakko oppia.

Uran vaikeimmasta ajasta kysyttäessä esille nousee muisto noilta Pohjois-Amerikan vuosilta. Haave Hartfordin NHL-joukkue NY Rangersissa pelaamisesta ei toteutunut koskaan.

– NHL oli realistisena tavoitteena, kun katsoi, mitä pisteitä itse tekee ja mitä pisteitä muut ovat tehneet, MM-kisoissa tätä juttua kirjoittaessa kaksi komeaa yläpeltimaalia kihauttanut pelaaja hymähtää.

– No, seuravalinta oli aika iso juttu. Valitsin väärän seuran ja jouduin huonoon poliittiseen tilanteeseen. En koskaan saanut mahdollisuutta. En osaa sanoa, mitä siitä olisi tullut. Vuoden verran hakkasin farmissa päätä seinään, suomalaistykki huokaa.

Liigassa SaiPaa ja KooKoota edustanut Oksanen on siinäkin mielessä oman tien kulkija, erilaisuus, että esimerkiksi MM-kisadebyytti tuli vasta nyt tänä keväänä kolmekymppisenä.

– Olen mennyt omia polkuja. Soittelen rokkia kitaralla ja teen hyviä ruokia. En ole ajatellut sen enempää sitä, millainen ihminen olen – kunhan tekee niitä juttuja, mistä tykkää, kuulemma countrya tai hevimetallia suosiva Oksanen hymähtää.

Ennätyksiä ja hyviä vuosia

Omat polut johtivat siihen, että Oksanen sivusi NCAA:ssa sesongilla 2014-15 peräti 25 kihauksella suomalaisten yhden kauden maaliennätystä, johon olivat aiemmin yltäneet Marko Tuomainen kaudella 1992-93 ja Antti Laaksonen kaudella 1995-96.

Tshekissä Oksasesta tuli Extraligan kaikkien aikojen eniten tehopisteitä, maaleja ja syöttöpisteitä yhden kauden aikana tehnyt suomalaispelaaja. Ennätykset murskaantuivat sesongilla 2021-22.

Miltä ennätysten murskaaminen tuntuu?

– Kyllähän se tuntuu hyvältä vuodesta toiseen. Koskaan en epäillyt omia taitojani, vaan lähinnä sitä, ettei kukaan muu ollut tehnyt tuon kaltaista pelipaikan muutosta niin myöhäisellä iällä, pelaaja painottaa jälleen.

– Nyt pääsen käyttämään vahvuuksia hyökkäyksessä enemmän.

Uran parhaista vuosista kysyttäessä nykyhetki ja lähimenneisyys nousevat pinnalle.

– Toki viimeiset pari viikkoa ovat olleet huikeita – ja viimeiset kolme kautta kokonaisuudessaan KooKoossa, Tshekissä ja Ruotsissa. Palikat ovat alkaneet klikkaamaan kohdalleen. Vuodet ovat olleet yhtä nautintoa, MM-kisojen pienestä kulmasta lähtevien maalien erikoismies hymyilee.

– Tykkään treenata ja pelata lätkää. Olen kuitenkin mukavin mielin jaksanut painaa vuodesta toiseen. Pakko myöntää, että tuloksen tekeminen tuntuu hyvältä.

Bostonin kouluaikavuosista ja Tshekistä suomalaispelaaja nostaa esille muutaman kaukalon ulkopuolisen seikan.

– Asuin Bostonin ydinkeskustassa ilmaiseksi todella hienossa kerrostalossa. Ammattiuralla olen tykästynyt Tshekkiin. Hradec Kralove on todella hieno keskieurooppalainen pikkukaupunki, jossa on upeita kahviloita ja ravintoloita.

NCAA:n kaksinkertainen mestari oli pelannut tätä juttua kirjoittaessa urallaan – ja samalla tänä keväänä – viisi MM-kisapeliä tehoin 2+0.

– Onhan tämä MM-kisaedustus todella iso palkinto tehdystä työstä. Aina olen uskonut, että taidot ja lahjat riittävät tänne.

– Täällä on ollut paljon menestystä viime vuosina – mukana on kokeneita, voittaneita pelaajia. Jos valmentaja näkee, että pystyn vahvistamaan vanhaa rosteria, on se iso kunnia.

– Ja on siistiä nähdä, miten huiput pelaavat ja treenaavat.

Kalastusta ja ruuanlaittoa

MM-kisojen ympärillä pyörii vuodesta toiseen mitä erilaisempia puheenaiheita. Yksi on tietysti turnauksen myötä pinnalle nouseva musiikki.

– Pakko sanoa, että tulee hyvä fiilis maajoukkuepaidan pukiessa päälle, kun pukukopissa soi Popeda tai JVG.

Myös kalastus ja ruoanlaitto sytyttävät Oksasen.

– Niitä tulee kesäisin tehtyä harjoittelun ohella eniten. Tykkään myös viineistä, musiikkimakukin on ehkä erilainen kuin normaalisti. Lisäksi joskus on jopa muutama kirjakin tullut luettua.

– Pidemmät kalastusreissut ovat keskittyneet lähinnä Keski-Suomeen. Tälle kesälle on Huopanankoskelle varattu luvat muutamalle päivälle. Se on aika hieno mesta.

Miten viiniharrastus ja jääkiekon MM-turnaus sopivat yhteen?

– Täällä ollaan ihan jääkiekon takia. Kolme-neljä viikkoa jaksaa hyvin, sitä keskittyy urheiluun, eli ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. Sitä varten on kesäloma.

Kotona puoliso joutuu odottamaan vielä tovin ennen Oksasen saamista lomille.

– Puolison kanssa tulee neljä vuotta täyteen, hän on ollut mukana kaikkialla. On ollut hienoa, että puoliso pystyy olemaan mukana ja tukemaan vaikeina aikoina. Hän on auttanut todella paljon. Ruoanlaitto on mukava juttu kauden aikana, kun hirveästi ei ole pitkiä viikonloppuja, jolloin pääsisi matkustamaan tai tekemään muuta spesiaalia.